?

Log in

No account? Create an account
muffinssi

Seitankinkku 2


yleisarvosana 3

vaikeustaso 1 aineisten erikoisuus, taso 3 tiskin määrä, taso 1

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

— + 15 min + 1 h 30 min


Siitä on näemmä tasan vuosi, kun jaoin kanssanne ensimmäisen seitankinkkukokemukseni, joka ei ollut järin positiivinen. Tänä syksynä Päivi Mattila (yksi Härkäpapua sarvista -kirjan kirjoittajista) vinkkasi, että seitankinkkua kannattaisi kokeilla Animalian sivuilta löytyvällä reseptillä. Reseptejä vertailtuani rohkaisin mieleni ja "ei se voi viimevuotista pahempaa olla" -mentaliteetillä tartuin toimeen.

Näin jälkeenpäin ihmettelen näiden kahden kinkun välillä ehkä eniten valmisteluihin kuluneessa ajassa olevaa eroa. Miten ihmeessä olen kuluttanut tunnin sen viimevuotisen kinkun parissa askarrellessani?

Seitankinkku


Animalia: Eläinystävän joulupöytään


vajaa leipävuoallinen



Tarvitaan:

  • 1 valkosipulin kynsi

  • 1 dl ravintohiivahiutaleita (alkuperäisessä ohjeessa puhutaan oluthiivahiutaleista, mutta melkein samaa tavaraahan ne ovat)

  • ½ dl soijajauhoja

  • 1 tl paprikajauhetta

  • 1 tl jauhettua juustokuminaa

  • 1/8 tl cayennepippuria

  • 4 dl gluteenijauhoja eli vehnägluteenia

  • 1/4 dl soijakastiketta

  • 3 rkl oliiviöljyä (ei ollut rypsiöljyä, jota alkuperäinen resepti neuvoo käyttämään)

  • 1/4 dl mietoa eli makeaa sinappia

  • 3,5 dl vettä

  • öljyä tms. leipävuoan voiteluun



Aloitin kinkun väsäämisen omassa keittiössäni mittaamalla kaikki kuivat aineet (eli hiivahiutaleet, vehnägluteenin, soijajauhot ja mausteet) kuljetuskelpoiseen rasiaan. Tästä oli sitten hyvä jatkaa kotipuolessa, jonne siirryin joulun viettoon. Hienonnettuani valkosipulinkynnen sekoitin sen kuiviin aineisiin (jotka oli ensin sekoitettu hyvin keskenään).

Toisessa kulhossa sekoitin soijakastikkeen, öljyn, sinapin ja veden. Sitten lisäsin tämän seoksen kuiviin aineisiin ja vaivasin massaa käsin muutaman minuutin ajan. Tässä vaiheessahan kinkkuun ei sitten lisätä enää yhtään mitään, koska gluteenijauho kiinteytyy aika tehokkaasti heti kun vesi on lisätty.

raaka seitankinkku

Kinkkumassa muotoillaan sopivaksi pötköksi ja laitetaan hyvin öljyttyyn / voideltuun leipävuokaan (ei haittaa, vaikka vuoka olisikin vähän turhan iso, kinkku kyllä pysyy muodossaan). Vuoka peitetään foliolla ja kinkkua paistetaan 150-asteisessa uunissa alatasolla yhteensä puolitoista tuntia (myös 175 tai 200 astetta kelpaa, jos kinkku menee uuniin muiden ruokien kanssa - aikaa pitänee tällöin lyhentää). Viimeiset 20 minuuttia kinkku voi paistua jälkilämmöllä, eli uunin voi sammuttaa kun paistoaikaa on kulunut tunti ja 10 minuuttia. (Itse tosin käytin kiertoilmauunia, joten jälkilämpö oli mahdottomuus eikä sillä kinkun pystysuuntaisella sijainnillakaan ollut väliä.)

Paistoajan puolivälissä (eli kun 45 minuuttia on kulunut) kinkku käännetään ympäri, jotta saadaan tasainen paistopinta. Tämä onnistuu näppärästi, kun kinkun kumoaa vuoasta esim. tarjottimelle samalla lailla kuin kakun (folio pois, tarjotin vuoan päälle, vuoasta ja tarjottimesta kiinni, ympärikiepsautus, kinkun nosto tarjottimelta takaisin vuokaan toisinpäin kuin se siellä oli, folio takaisin päälle ja kinkku uuniin).

Kinkun tulee antaa jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua - itse odotin seuraavaan päivään.

kypsä seitankinkku

Tämä oli selkeästi parempi kinkku kuin viimevuotinen, mutta siihen ei toisaalta paljoa vaadittukaan. Muutamilla sekasyöjillä sitä maistatin, ja vastaanotto oli positiivisempi kuin viime vuonna. Tässä kinkussa oli kuitenkin vähän päinvastainen ongelma kuin edellisessä - mausteita olisi voinut olla ehkä hieman enemmän. Nyt maku oli tavallaan hieman "leipäinen".

Sen lisäksi että söin kinkkua kylmänä sinapin kanssa, siivuja tuli myös paistettua pannussa. Olisi ehkä pitänyt paistaa vähän paksumpia siivuja, ohuet kuivahtivat helposti. Tein kinkusta myös pyttipannua, eli paistoin kinkkukuutioita perunan ja sipulin kanssa. Valitettavasti en hoksannut ajoissa, että olisi kannattanut pistää puolet kinkusta suoraan pakastimeen. Enhän minä sitä kaikkea ehtinyt syödä, ennen kuin kinkun kunto alkoi epäilyttää.

Comments

(tuntematon)

oluthiivasta

oluthiivalla on se ero ravintohiivaan, että se antaa myös oman makunsa. Oluthiivaa käytetäänkin aika usein vegaanisissa ruuissa kostutettuna jollain tuomaan juustoaromia(esim keittoihin). Tuossa ohjeessa oluthiiva on varmasti myös juuri maun takia.

Re: oluthiivasta

Olen huomannut, että olut- ja ravintohiivahiutaleita käyttäneiden mukaan suurin ero niiden välillä on se, että ravintohiivahiutaleet maistuvat paremmalta kuin oluthiivahiutaleet. Olen jopa lukenut neuvoja, joissa kehotetaan välttämään oluthiivahiutaleita, koska ne eivät maistu hyvältä.

(tuntematon)

Vehnäjauhon ja gluteiinijauhon ero

"Miten ihmeessä olen kuluttanut tunnin sen viimevuotisen kinkun parissa askarrellessani?"

Vehnäjauhon kanssa saa lutrata tuntikausia, gluteiinijauhoja ei ymmärtääkseni lainkaan pestä, kuten tässä reseptissä ilmenee.

(tuntematon)

Vehnäjauhon ja gluteiinijauhon ero

"Miten ihmeessä olen kuluttanut tunnin sen viimevuotisen kinkun parissa askarrellessani?"

Vehnäjauhon kanssa saa lutrata tuntikausia, gluteiinijauhoja ei ymmärtääkseni lainkaan liuoteta vedessä, kuten tässä reseptissä ilmenee.

Re: Vehnäjauhon ja gluteiinijauhon ero

Vaan kun ei siinä edellisessäkään kinkussa tarvinnut vehnäjauhoja pestä, vaan käytin tuolloinkin valmista gluteenia.

(tuntematon)

juu

vois olla hankala tehdä seitankinkkua vehnäjauhoista, kun miettii että miten siihen saakaikki mausteet ymd.