Ituhipin köökkiloki

Ruokavalio:	lakto-vegetaristinen
Käytetty aika:	20 min + 45 min + 50 min
Käytetyt laitteet:	Uuni

Pääsin maistamaan tätä lasagnea vieraillessani ystävieni luona tammikuun alkupuolella. Oli oikeastaan ihan pakko tehdä tätä itsekin, niin hyvää tämä on. En ole koskaan aiemmin kokannut lasagnea, koska olen ajatellut sen olevan jotenkin kamalan hankalaa. Tämä on ainakin simppeli resepti, koska ei tarvitse säätää useampien kastikkeiden kanssa, samaa soosia vaan jokaiseen väliin.

Insinöörin kasvis-vuohenjuustolasagne

Jani Kosonen, Maku-lehden Vuoden Kotikokkaaja 2008 -kilpailun voittaja

n. 2 litran uunivuoka

Kastike:

• 2 dl tummaa soijarouhetta


• 2 dl vettä


• puolikas kesäkurpitsa


• 1 paprika (väriä ei määritelty, käytin punaista)


• 200 g tuoreita herkkusieniä


• 1 sipuli


• oliiviöljyä


• 800 g tomaattimurskaa


• 4 tl kasvisliemijauhetta (alkujaan 2 kasvisliemikuutiota)


• 2 dl vettä


• 135 g kuutioitua "salaatti"-vuohenjuustoa (ajattelin pääseväni helpommalla näin kuin ostamalla 120 g palan vuohenjuustoa kuorineen)


• 2 valkosipulinkynttä


• 200 g purkki aurinkokuivattuja tomaatteja, josta 140 g tomaattia (ohjeessa luki "150 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen")


• ½ tl jauhettuja pippureita (laitoin musta-, valko-, viher- ja rosépippuria, alkujaan puhuttiin pippurisekoituksesta)


• 1 rkl kuivattua basilikaa


• 1 rkl Välimeren yrttisekoitusta


• 1 tl soijakastiketta


• 1 tl hunajaa


• 1 tl paprikajauhetta (käytin savupaprikajauhetta)


• 1 rkl grillausmaustetta (tai yleismaustetta)

Lisäksi tarvitaan:

• 250–300 g täysjyvälasagnelevyjä (en punninnut, mutta niitä myydään joka tapauksessa isommissa pakkauksissa)


• 150 g emmentaljuustoraastetta (alkujaan "200 g pastajuustoraastetta")

Aloitetaan mittaamalla soijarouhe ja 2 dl vettä kulhoon, jonne rouhe jätetään turpoamaan vartiksi. Sinä aikana aloitetaan kasvisten käsittely. Pestään kesäkurpitsa ja leikataan se pieniksi kuutioiksi. Myös paprika pestään, halkaistaan, siemenet poistetaan jne. (ajattelen edelleen, että rautalankaohjeiden kirjoittaminen on käyttäjäystävällistä) ja paprikakin leikataan pieniksi kuutioiksi. Herkkusienet siistitään ja leikataan pieniksi paloiksi. Sipuli kuoritaan ja hienonnetaan.

Ellei ole älyttömän nopea pilkkomaan, soijarouhe ehtii turvota ennen kuin kasvikset on käsitelty. Tämähän ei kuitenkaan haittaa, sillä kasvisten käsittelyä voi jatkaa samalla kun soijarouhe paistuu pannussa. Eli kuumennetaan pannussa öljyä ja paistetaan soijarouhetta 5-10 minuuttia. Ohjeessa puhutaan soijarouheen ruskistumisesta, mutten tajua, miten sen ruskeasta rouheesta voi erottaa. Itse paistoin siihen saakka, että rouhe alkoi tuntua kuivahkolta ja irtonaiselta. Paistettu soija siirretään kulhoon odottamaan.

Kuumennetaan pannu uudestaan, lisätään öljyä ja kipataan kaikki käsitellyt kasvikset pannuun kerralla. Oma kasarini on muistaakseni 3,3-litrainen, ja siinä riittivät reunat ihan hyvin. Paistetaan kasviksia, kunnes ne ovat, no, paistuneen oloisia. Sillä aikaa kun kasvikset paistuvat, hienonnetaan valkosipulinkynnet ja palastellaan aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi.

Kasvisten ollessa tarpeeksi paistuneita lisätään tomaattimurska, 2 dl vettä (sen voi halutessaan kuumentaa kiehuvaksi vaikka vedenkeittimellä) ja kasvisliemijauhe (tai -kuutiot).

Seuraavaksi kastikkeeseen lisätään vuohenjuusto. Jos käytössä on sellaista kovareunaista vuohenjuustoa, reunat pitää poistaa, ja sitten juusto murustellaan kastikkeen joukkoon. Vuohenjuustokuutiot sai viskata pannuun sellaisenaan, hyvin sulivat.

Sitten päästään kastikkeen viimeisiin raaka-aineisiin, eli lisätään pannuun valkosipuli, aurinkokuivatut tomaatit öljyineen ja soijarouhe. Loppusilauksen antavat yrtit ja mausteet sekä soijakastike ja hunaja. Mausteita tuntuu tulevan määrällisesti melko paljon, mutta se on sen arvoista.

Kastikkeen annetaan hautua 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä. Uunin voi napsauttaa päälle samoihin aikoihin kun jättää kastikkeen hautumaan: 175 astetta.

Kun kastike on hautunut, aloitetaan lasagnen kokoaminen. Valitaan mielellään melko laakea uunivuoka, ja levitetään sen pohjalle kerros kastiketta. Kastikekerroksen päälle asetellaan lasagnelevyjä vierekkäin niin, että ne peittävät kastikkeen. Tämä on oikeastaan se vaihe lasagnen teossa, jota olen aina pelännyt. Perfektionistinen pieni mieleni ei ole käsittänyt, miten lasagnelevyt saadaan täydellisesti peittämään kastike. Vastaus on, että ei se onnistukaan ilman älytöntä vaivannäköä, joten lienee parempi vain tehdä "vähän sinne päin". Niinpä siis lyhensin lasagnelevyjä vapaalla kädellä, jotta ne mahtuivat vuokaan. Lasagnelevykerroksen päälle levitetään jälleen kastikekerros, sitten lasagnelevyjä, sitten kastiketta... Hoksaatte varmaan. Lasagnen päälle levitetään vielä kastiketta, ja se päällystetään juustoraasteella.

Taisin itse saada vuokaan mahtumaan neljä kerrosta, mutta kastiketta jäi yli arviolta yhden kerroksen verran. Ja myöhemmin lasagnen kypsyessä ja lasagnelevyjen turvotessa oli aika lähellä, ettei lasagne tursunnut kokonaan ulos vuoasta. Pitänee investoida hieman isompaan lasagnevuokaan.

Lasagnea kypsennetään uunissa noin 50 minuutin ajan. Ennen tarjoilua sen annetaan vetäytyä hetki. Heti kokkaamisiltana söin tästä tosin melko vähän, ihan vain maistiaiset, koska kello oli jo niin paljon. Seuraavina päivinä sitten mikrotettuna työeväänä, mutta erittäin maittavaa se oli silloinkin. Tätä pitää tehdä toistekin.

Ruokavalio:	lakto-vegetaristinen (muunnettavissa vegaaniseksi)
Käytetty aika:	35 min + 10 min + 15 min / pelti
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Piiraiden kokoamiseen kuluva aika on osittain limitetty esivalmistelujen kanssa.
Käytetyt laitteet:	Uuni

Kehittelin tämän reseptin syntymäpäiviäni varten. Merirosvoteemaan oli todella hankala keksiä suolaista syötävää, joka olisi kuitenkin kasvisruokaa. Lisäksi halusin päästä kohtalaisen helpolla (koska pienten naposteltavien kohdalla menin vaikeimman kautta). Lopulta päätin tehdä tomaattista papu-sipulisörsseliä, laittaa sitä voitaikinan päälle, kuorruttaa sen juustolla ja laittaa päälle punaisesta paprikasta leikatut suikaleet ristiin, jolloin lopputuloksena oli aarrepiiraita (rasti merkkaa aarteen paikan).

Tänään olen menossa pikkujouluihin, joiden emäntä oli synttäreilläni, ja pyysi minulta tarkalleen näitä samoja piiraita nyyttärituomisiksi. Koska en synttäreiden alla ehtinyt kellottaa kokkausprosessia, tein sen nyt. Tosin tällä kertaa en tehnyt paprikarasteja, joten aarrepiiraat muuttuivat ihan vain papupiiraiksi.

Ituhipin papupiiraat

20 kpl

Tarvitaan:

• 1 kg valmiiksi kaulittuja torttutaikinalevyjä (ainakin Myllyn Parhaan torttutaikina on vegaanista)


• 1 iso sipuli


• 2 valkosipulinkynttä


• 1 punainen paprika


• 1 prk kidneypapuja


• 3 prk (yht. 210 g) tomaattipyrettä (yleensä suosin tuubissa olevaa, mutta sitä ei ollut kaupassa; 200-grammainen tuubi on siis hyvä vastine)


• oliiviöljyä paistamiseen


• 1½ tl savupaprikaa


• ½ tl kanelia


• 1 tl kuivattua basilikaa


• ½ tl jauhettua juustokuminaa


• ½ tl punaista chilitahnaa


• ½ tl suolaa


• n. 250 g juustoraastetta (ostin 150 g pizzajuustoraastetta ja 150 g emmentalraastetta, molempia jäi hieman) (jos juuston jättää pois, piiraat ovat vegaanisia)

Aloitetaan levittämällä torttutaikinalevyt lämpenemään, esim. suoraan leivinpaperin päälle pelleille. Taikinalevyjä ei voi puolittaa jäisinä (kokeilin, ei leikkautunut siististi, vaan lohkesi), vaan pitää odottaa noin vartti.

Taikinan sulaessa kuoritaan ja hienonnetaan sipuli ja valkosipulinkynnet. Pestään ja halkaistaan paprika ja leikataan se pieniksi kuutioiksi. Mitataan mausteet (ei suolaa eikä chilitahnaa) valmiiksi pikkukippoon (ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta minusta tämä helpottaa seuraavia työvaiheita).

Kuumennetaan öljy pannussa, lisätään sipuli, valkosipuli ja paprika ja paistetaan jonkin aikaa. Lisätään chilitahna ja mausteet, sekoitetaan, ja jatketaan paistamista miedolla lämmöllä. Valutetaan kidneypavut ja lisätään ne pannuun, sekoitetaan. Sekoitetaan joukkoon tomaattipyre – vaihe, joka onnistuu huomattavasti helpommin ja siistimmin, kun pyre tulee tuubista eikä kolmesta pikkupurkista. Lisätään suola, sekoitetaan, ja jätetään täyte hautumaan miedolla lämmöllä kannen alle noin 10 minuutiksi.

Täytteen hautuessa laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pätkitään torttutaikinalevyt puoliksi, jotta saadaan neliskanttisia taikinalevyjä. Kymmenen neliötä mahtuu yhdelle pellille, kun oikein sovittelee. Levitetään jokaiselle levylle hieman juustoraastetta (tässä käytin sitä pizzajuustoa).

Täytteen hauduttua nostetaan jokaiselle taikinalevylle reilu ruokalusikallinen täytettä ja taputellaan se tasaiseksi. Taikinalevyn reunoista ei tarvitse jäädä kamalan paljoa tyhjäksi, puolisen senttiä on ihan hyvä. Laitetaan täytteen päälle juustoraastetta (emmental oli tätä varten). Paistetaan piiraita uunin keskitasolla noin vartti – jos haluaa hieman ruskettuneempia piiraita, voi pitää pari minuuttia pidempäänkin.

Kuten edellä onkin jo mainittu, ainoa maitoa sisältävä asia tässä reseptissä on tuo juusto, eli jättämällä sen pois saa vegaanisia piiraita. Tein testimielessä yhden juustottoman piiraan, eikä se juusto ainakaan maun kannalta ole välttämättömyys tässä reseptissä. Juustoton piiras näyttää ehkä aavistuksen "alastomalta", kun kuorrutus puuttuu, mutta hyvältä se joka tapauksessa maistuu.

Kuviakin minulla olisi, mutta en ehdi nyt lisätä niitä, koska pikkujoulut alkavat jo kolmen vartin päästä. Myöhemmin sitten.

Mainittakoon vielä, että täytettä saattaa jäädä muutama lusikallinen yli, mutta sen voi sitten syödä sellaisenaan, tai jos sattuu olemaan enemmän torttutaikinalevyjä käsillä, voi tehdä muutaman piiraan lisää.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	– + 10 min + 25 min
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Uunin lämpemeniseen kuluvaa aikaa ei ole huomioitu. Kypsymisen aikana manteleita pitää käännellä viiden minuutin välein.
Käytetyt laitteet:	Uuni

Pidin merirosvoteemaiset syntymäpäiväjuhlat, ja teemaan sopivien tarjoilujen keksiminen tuotti päänvaivaa aika paljon. Sormin naposteltavat pähkinät ja muut vastaavat olivat tietty ihan osuva vaihtoehto, mutta en tietenkään voinut tehdä asioita helposti ja käydä kaupan kautta, vaan piti päästä vähän väsäämään itse (joskin lopulta delegoin manteleiden kääntelyn ystävälleni, kun en itse ehtinyt katsoa manteleiden perään).

Kuorrutetut mantelit

Celia Brooks Brown: Kasvisherkkuja juhlaan

n. 300 g

Tarvitaan:

• 300 g kokonaisia, kuorittuja manteleita


• 3 rkl oliiviöljyä


• 2 rkl tummaa soijakastiketta


• 2 rkl makeaa sherryä (myös mirin-riisiviina käy)


• 1/4 tl cayennepippuria


• 1 rkl seesaminsiemeniä


• 1 rkl sokeria (raakaruokosokeri tai vastaava lienee terveellisempää kuin puhdistettu valkoinen sokeri; itse käytin luomua ruokosokeria, mutta melko valkoista se silti oli)

Laitetaan uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Levitetään mantelit leivinpaperin päälle pellille ja uunin ollessa valmis paahdetaan manteleita viitisen minuuttia, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä. Sitten lasketaan uunin lämpötila 150 asteeseen.

Sillä aikaa kun mantelit paahtuvat, ehtii hyvin mitata muut raaka-aineet kulhoon ja sekoittaa ne. Manteleiden paahduttua ne lisätään seokseen ja käännellään kulhon sisusta, kunnes mantelit ovat tasaisesti mausteliemen peitossa. Levitetään mantelit takaisin pellille, ja uunin jäähdyttyä jatketaan paahtamista. Aina viiden minuutin välein otetaan pelti uunista ja sekoitetaan manteleita.

Kun paahtamista on jatkettu noin 25 minuuttia, pitäisi kuorrutuksen vähitellen alkaa muuttua tahmeaksi ja kuivemmaksi, kun neste haihtuu. Mahdollisesti manteleita uskaltaisi paahtaa vielä vähän pidempäänkin, sillä omani eivät olleet yhtä tummia kuin kirjan kuvassa olleet, eikä kuorrutuskaan varmaan ollut aivan yhtä tahmeaa.

Mantelit jätetään pellille jäähtymään. Suurimmat kokkareet voi rikkoa, mutta ei haittaa, vaikka jääkin pieniä könttejä. Mantelit asetellaan tarjolle kulhossa.

Olen aina vähän karsastanut näitä uunissapaahtojuttuja, kun pelkään polttavani raaka-aineet. Tässä sitä vaaraa ei kuitenkaan ollut, ilmeisesti lämpötila oli tarpeeksi alhainen. Tämän reseptin pitäisi siis onnistua "idioottivarmasti". Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan: mantelit saivat paljon kiitosta, ja olivat oikein oivallinen yhdistelmä makeaa, suolaista ja tulista.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	En tullut ottaneeksi aikaa, mutta arviolta kaikkinensa noin tunti, kahdella käsiparilla

Jälleen "resepti" aivojeni kätköistä. Jotain ruokaa oli tehtävä, mutta en millään jaksanut valita lukuisten keittokirjojeni valikoimasta sopivaa reseptiä, vaan halusin kokata enemmän siltä pohjalta, mitä raaka-aineita ruokaan tulisi. Osittain tästä syystä en myöskään jaksanut katsoa kelloa tai kirjoittaa aineita muistiin. Mutta hyvää tästä silti tuli, ja eiköhän reseptin toistaminen onnistu näilläkin ohjeilla.

Ituhipin tomaattinen syyspata

noin 6 annosta

Tarvitaan:

• iso sipuli


• 1 tl punaista chilitahnaa


• 1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä


• oliiviöljyä


• n. 1 dl tomaattipyrettä


• 1 tl jauhettua juustokuminaa


• 1 tl garam masalaa


• ½ tl mietoa chilirouhetta


• 1 tl savupaprikaa


• 2 porkkanaa


• 1 bataatti


• puolikas pieni kaali


• 1 tlk keitettyjä kidneypapuja


• 1 pkt marinoitua tofua


• 1 kg tomaattimurskaa


• 1 tl ruususuolaa

Kuoritaan sipuli, inkiväärinjuuri, bataatti ja porkkanat. Sipuli hienonnetaan, inkivääri raastetaan, bataatti kuutioidaan ja porkkana halkaistaan pituussuunnassa ja siivutetaan. Kaali hienonnetaan.

Kuumennetaan oliiviöljy pannussa, lisätään sipuli, inkivääri ja chilitahna ja kuullotetaan hetki. Lisätään juustokumina, garam masala, chilirouhe, savupaprika ja paistetaan hetki. Lisätään tomaattipyre ja jatketaan paistamista. Lisätään porkkana, bataatti ja kaali ja paistetaan vielä hetki. Sitten lisätään tomaattimurska, sekoitetaan hyvin ja jätetään kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Tähän taisi mennä puolisen tuntia.

Sillä aikaa kun pata hautuu, huuhdellaan ja valutetaan kidneypavut ja kuutioidaan tofu. Kuutiot saavat olla kohtalaisen isoja, toista senttiä kanttiinsa. Kun pata alkaa olla hautunut, lisätään pavut ja tofu ja haudutetaan vielä hetki. Lopuksi lisätään suola ja pata on valmis tarjoiltavaksi.

Olen syönyt pataa ihan sellaisenaan, ilman mitään lisukkeita, mutta hyvin tämä menisi vaikkapa pastan tai riisin kanssa.

Tämänkaltaisia reseptejä on varmaan useita, eikä tämä edes ole mitenkään erikoinen, mutta onhan se aina vähän helpompi alkaa kokata, kun saa valmiin ohjeen nenän eteen. Ja tottakai resepti on hyvin joustava, aineita voi korvata toisilla, jättää pois tai lisätä.

Ruokavalio:	lakto-ovo-vegetaristinen
Käytetty aika:	– + 5 min + 15 min
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Paistoaika riippuu lettupannun kolojen määrästä, eli isommalla pannulla tulosta tulee nopeammin. Itse käytin neljän paikan pikkulettupannua.

Vaihteeksi lakto-ovo -resepti, vaikka olenkin tavallaan pyrkinyt näitä välttelemään, koska vegaanisissa resepteissä on enemmän "haastetta". Lakto-ovo -kokkailuja olen välillä jättänyt kokonaan laittamatta tänne, koska olen pyrkinyt painottamaan sinne vegaaniseen suuntaan. Nämä olivat kuitenkin niin herkullisia, että on pakko jakaa resepti, eikä lukijakuntani kuitenkaan käsittääkseni täysin vegaaneista koostu.

Raejuusto-ohukaiset

Celia Brooks Brown: Kasvisherkkuja juhlaan

noin 16 ohukaista

Tarvitaan:

• 1 dl grahamjauhoja (tosin ne loppuivat reilun puolen desin jälkeen ja laitoin loput spelttijauhoja)


• ½ tl leivinjauhetta


• 2 tl fariinisokeria (olen testannut sekä fariinisokerilla että ruokokidesokerilla, enkä huomannut maussa suurta eroa)


• ½ tl suolaa (käytin ruususuolaa)


• 2 (luomu)kananmunaa


• 250 g raejuustoa


• rasvaa paistamiseen (käytin tummansinistä Keijua)

Sekoitetaan jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola kulhossa. Jos halutaan tehdä vähän enemmän tiskiä, rikotaan kananmunat toiseen kulhoon ja vatkataan niitä kunnolla, sekoitetaan raejuusto kananmuniin ja sitten sekoitetaan tämä seos kuiviin aineisiin. On myös mahdollista rikkoa kananmunat suoraan kuivien aineiden kulhoon ja vatkata ne siinä ja lisätä sitten raejuusto, tämä ei vaikuttanut lopputulokseen havaittavasti.

Pikkulettupannun voi laittaa kuumenemaan jo taikinan sekoitusvaiheessa, koska taikina valmistuu oikeasti todella nopeasti, eikä sitä tarvitse turvottaa ennen paistamista. Laitetaan pannuun rasvaa ja sitten noin ruokalusikallinen taikinaa jokaiseen lettukoloon ja paistetaan keskilämmöllä, kunnes koostumus alkaa olla sen verran hyytynyt, että kääntäminen onnistuu.





Toista puolta paistetaan, kunnes se on saanut väriä pintaansa. Tarjotaan ohukaiset kuumana, kirjan ohjeen mukaan jogurtin ja kirsikkahillon kanssa, mutta myös tuoreiden mansikoiden kanssa ohukaiset maistuvat. Mahdollisesti voisi kokeilla myös vaahterasiirapin ja margariinin seosta, tai jotain kermaviilipohjaista kastiketta.



Ohukaisista puhuminen on kyllä harhaanjohtavaa, koska nämä ovat oikaesti jenkkipannukakkuja, eivätkä yhtään ohuita. Mutta väliäkö nimellä, nämä ovat herkullisia ja täyttäviä sekä nopeita ja helppoja valmistaa. Täydellistä brunssiruokaa, mutta miksipä ei myös välipalaa tai iltapalaa. Veikkaan, että sokerin poisjättäminen ei aiheuttaisi mitään ongelmia. Taikina on mahdollista valmistaa myös etukäteen (enintään 12 tuntia etukäteen), mutta leivinjauhe pitää silloin lisätä vasta juuri ennen paistamista.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	40 min + 30 min + 60 min
Käytetyt välineet:	Uuni

Kehitin tämän reseptin keväällä, kun halusin kokata jotain tukevan ruokaisaa töihin evääksi. Eihän tämä mikään originelliuden huipentuma ole, samantyyppisiä reseptejä on varmasti monia. Tässä kuitenkin minun versioni.

En keksinyt reseptille mitään fiksua nimeä, ja nyt kun aloin tätä päivitystä tekemään, huomasin sitten kirjoittaneeni otsikkoriville "Ituhipin salainen kasvisvuoka". Totesin sen olevan ihan passeli nimi, kun ottaa huomioon, että olen tähän saakka tehnyt parhaani, jotta resepti pysyisi salassa, koska en ole vaan saanut sitä tänne laitettua, vaikka monet kerrat olen niin meinannut tehdä.

Ituhipin salainen kasvisvuoka

n. 2 litran uunivuoka + n. 1 litran uunivuoka

Tarvitaan:

• 1 iso munakoiso


• suolaa


• 100 g soijapaloja


• 1 litra vettä


• 1 kasvisliemikuutio


• reilu 1 tl chilitahnaa


• 1 tl kuivattua timjamia


• 1 rkl soijakastiketta


• 2 sipulia


• 4 valkosipulinkynttä


• 1 tl (savu)paprikaa


• 1 tl chilitahnaa


• oliiviöljyä paistamiseen


• 1 dl tomaattipyrettä


• 3 dl (210 g) kypsiä kidneypapuja


• 500 g tomaattimurskaa


• 2 tl kuivattua basilikaa


• 1 tl ruususuolaa


• 2 keskikokoista kesäkurpitsaa


• 3 isoa tai 5 pientä herkkusientä


• rasvaa vuokien voiteluun

Kuorrutus:

• 2 isoa, kiinteää perunaa


• 1 tl soijakastiketta


• 4 rkl oliiviöljyä


• yrttisekoitusta

Aloitetaan pesemällä munakoiso ja leikkaamalla se ohuiksi siivuiksi, jotta saadaan se itketettyä. Itkettäminen tapahtuu siis siten, että munakoisosiivut levitetään esim. leivinpaperin päälle ja niiden päälle ripotellaan suolaa. Itkettämisen tarpeellisuus on tosin kyseenalaista, koska munakoisot eivät kuulemma useinkaan ole kovin kitkeriä. Itkettäminen joka tapauksessa poistaa munakoisoista nestettä, ja halusin käsitellä ei-niin-vetistä munakoisoa. Siivut siis jätetään itkemään siksi aikaa kun käsitellään muut raaka-aineet.

Soijapaloja keitetään kasvisliemikuutiolla, chilitahnalla, timjamilla ja soijakastikkeella maustetussa vedessä vartin verran. Tämän osan nappasin itse asiassa melko suoraan chili con soyasta. Tämän jälkeen ne valutetaan. Soijapalojen keittyessä kuoritaan ja hienonnetaan sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumennetaan pannussa oliiviöljyä ja kuullotetaan sipulia ja valkosipulia savupaprikan ja chilitahnan kanssa hetken aikaa. Sitten lisätään tomaattipyre ja jatketaan paistamista. Seuraavaksi pannuun pääsevät soijapalat, joita paistetaan muutama minuutti. Sitten lisätään (tarpeen vaatiessa valutetut ja huuhdotut) kidneypavut sekä tomaattimurska. Jätetään hautumaan kannen alle ja käydään loppujen raaka-aineiden kimppuun.

Pestään ja leikataan kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. Puhdistetaan herkkusienet mahdollisesta mullasta ja leikataan nekin ohuiksi siivuiksi. Kuoritaan ja raastetaan perunat ja sekoitetaan perunaraaste kulhossa yhdessä oliiviöljyn ja soijakastikkeen kanssa.

Laitetaan uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja voidellaan uunivuoat (itse käytin kahta lasista uunivuokaa, joista pienempi on reilun litran vetoinen ja suurempi reilun kahden litran vetoinen). Sekoitetaan pannussa hautuvaan tomaatti-papu-soija-sipuli -kastikkeeseen suola ja basilika. Pyyhitään itkeneistä munakoisosiivuista talouspaperilla siivujen pintaan tihkunut neste pois.

Ladotaan vuokiin alimmaiseksi kerros kesäkurpitsasiivuja (puolet kesäkurpitsasta), sitten kerros munakoisosiivuja (puolet munakoisoista) ja lopuksi kerros herkkusienisiivuja (kaikki herkkusienet). Siivut kannattaa laittaa pikkuisen limittäin. Sitten kaadetaan kastike vuokiin, ladotaan sen päälle kerros kesäkurpitsasiivuja (loput kesäkurpitsat) ja lopuksi kerros munakoisosiivuja (loput munakoisot). Kuorrutetaan vuoat perunaraasteella ja ripotellaan päälle kuivattuja sekayrttejä.

Paistetaan uunin keskitasolla 40 minuuttia, sammutetaan uuni ja paistetaan vielä 20 minuuttia jälkilämmöllä. Annetaan vetäytyä hetki ennen syömistä.



Tämä ei varsinaisesti ole vaikea kokattava, mutta kovin työläs ja aikaavievä kuitenkin, joten laitoin siitä johtuen tuon vaikeustason toiseen pykälään. Lopputulos on kuitenkin vaivannäön arvoinen. Tällä lähtee isompikin nälkä ja vieläpä herkullisesti.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	25 min + 10 min + 45 min

Aikansa sitä voi ihminen Saarioisten eineksillä elää, mutta sitten iskee jo huono omatunto ja on yksinkertaisesti pakko kokata itse jotain. Kun nyt vielä sain keittiönikin kutakuinkin ihmismäiseen kuntoon, eli selätin sen tiskivuoren, jonka perustukset oli ladottu huhtikuussa, tuolla mahtui jopa työskentelemään.

Kokkasin siis eilen keittoa, jota olin jo aiemmin keväällä testannut, mutta josta en vaan silloin ehtinyt kirjoittamaan.

Karibialainen linssikeitto

Tuija Ruuska: Kasviskeittiö

noin 2 litraa

Tarvitaan:

• 1 sipuli


• pala tuoretta paprikaa (käytin punaista, noin yhden neljänneksen sellaisesta normaalikokoisesta paprikasta)


• (pieni pala palsternakkaa, jota ne ole kummallakaan kerralla käyttänyt, koska en ole löytänyt tarpeeksi pientä palsternakan palaa, ja isompaa en viitsi ostaa kun se jäisi kuitenkin käyttämättä)


• 2 porkkanaa


• 3 keskikokoista perunaa (käytin tällä kertaa uusia perunoita, joita kuluin vajaat 300 grammaa)


• 2-3 rkl oliiviöljyä (en kyllä mitannut, tälläkään kertaa)


• 2 rkl raastettua inkivääriä (tämä määrä tulee sellaisesta yhdestä pulleasta juurenhaarasta, jolla on pituutta reilut 5 cm)


• reilu teelusikallinen chilitahnaa (alkujaan n. puolikas tuoretta chiliä, mutta ei minulla sellaista ollut)


• 4 valkosipulinkynttä


• 1 pieni purkki tomaattipyrettä (2-3 rkl lukee alkuperäisessä ohjeessa)


• ½ tl jauhettua maustepippuria


• n. 1½ l vettä (tosin tällä kertaa laitoin jämäksi jäänyttä paseerattua tomaattia n. 2½ dl ja n. 7½ dl vettä, eli puoli litraa vähemmän nestettä kuin alkuperäisen ohjeen mukaan)


• 2 dl punaisia linssejä


• 4 dl ananasmehua


• 1-2 tl suolaa


• ½ dl sitruunamehua


• (päälle tuoretta korianteria tai persiljaa)

Kuoritaan sipuli, valkosipulinkynnet ja inkiväärinjuuri. Pilkotaan sipuli pieneksi, murskataan valkosipulinkynnet, kuoritaan ja raastetaan inkiväärinjuuri. Kuoritaan ja kuutioidaan perunat (uusia ei tietenkään tarvitse kuin pestä hyvin) ja porkkanat. Kuutioidaan paprikanpala.

Kuumennetaan öljy kattilassa ja paistetaan sipulia, valkosipulia, paprikaa, inkivääriä ja chiliä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisätään tomaattipyree, maustepippuri, porkkana ja peruna. Sekoitetaan hetki, ja lisätään sitten vesi (tai vesi + paseerattu tomaatti) sekä linssit, jotka pitää huuhtoa ennen käyttöä. Itse tykkään huuhtoa linssit vasta juuri ennen ruokaan lisäämistä, koska muuten ne jämähtävät siivilään sellaiseksi köntiksi.

Haudutetaan miedolla lämmöllä kannen alla puoli tuntia. Sitten lisätään ananasmehu ja haudutetaan vielä 15-20 minuuttia. Lopuksi lisätään sitruunamehu ja suola, ja koristellaan tarjolle vietäessä tuoreella korianterilla tai persiljalla. Koska minä tein keittoa evääksi, en viskonut sen päälle mitään yrttejä. Evässyystä pakkasin myös keiton suoraan rasioihin, joten valokuvaakaan ei nyt ole näytillä.

Melkoisen makeaahan tämä on, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti imelää. Ananasmehun määrää voi halutessaan varmasti vähentää. Ja tuo puolitoista litraa vettä on kyllä aika hurja määrä, itse en niin vetisestä keitosta pidä. Tuo paseeratun tomaatin lisääminen ei myöskään ollut keitolle yhtään haitaksi, mutta täysin tomaattipohjaiseksi tätä ei kuitenkaan kannata muuttaa, koska tomaattipohjaisia linssikeittoja on maailma puolillaan. Välillä pitää tehdä jotain vähän erilaista.

Se, mikä vähän kummastuttaa, on tuo kypsymisaika. Ei ole mitään pikaruokaa tämä. Ja vielä kolmen vartin hauduttamisenkin jälkeen perunat ja / tai porkkanat tuntuivat olevan jotenkin turhan kiinteitä. Toisaalta, olen saattanut tottua syömään mössöruokaa, ja ei keitto missään nimessä raakaa ollut.

Huh, melkein kaksi kuukautta edellisestä päivityksestä. Suoraan sanottuna hävettää. Jos näkisitte keittiöni, ehkä kuitenkin ymmärtäisitte. Minä kun en tykkää kokata sotkuisessa keittiössä tiskivuorten keskellä. Tiskiä taas kertyy, kun sitä ei hoida alta pois vähintään kerran viikossa. Näin tapahtuu, kun töiden jälkeen iltasella tarttuu mieluummiin hyvään romaaniin kuin tiskiharjaan.

Kyllähän ihmisen kuitenkin täytyy syödä, ja yllättävää kyllä, olen melko säntillisesti onnistunut siinä, että lounaani on itse valmistettu, ja vieläpä ihan oikeaa ruokaa eikä esimerkiksi vain voileipiä. Kaaoksen keskellä olen kuitenkin tyytynyt kokkaamaan helppoja ja nopeita ruokia, joita olen jo aiemmin testannut ja joita ei siis enää tarvitse blogiin lisätä. Lisäksi olen myös testannut muutamaa uutta reseptiä, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut sellaiseksi jymymenestykseksi, että siitä jaksaisi kirjoittaa. Yksi itse kehittelemäni resepti on kyllä ollut jo pidemmän aika odottamassa blogiin pääsyä, ehkä minä sen tänne joku ilta jaksan naputella.

Pari edellistä viikkoa olen syönyt oikeastaan pelkkää salaattia. Pelkällä salaatilla en siis tarkoita pelkkää kaninruokaa, vaan puhun ihan ruokaisasta lounassalaatista. Se on kuitenkin ollut ainut varsinainen ateriani päivittäin, joten en pariin viikkoon oikeastaan syönyt ollenkaan lämmintä ruokaa. En tiedä, oliko se ihan fiksu veto. Lämpimän ruoan valmistaminen tuntui kuitenkin kovin haasteelliselta, salaatti valmistui paljon näppärämmin, jopa aamulla ennen töihinlähtöä.

Jotta ette jäisi aivan vaille reseptivinkkejä, kerron nyt tuon herkkusalaattini valmistamisen pääpiirteissään.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	En koskaan ottanut aikaa, mutta annos valmistunee n. 15-20 minuutissa

Ituhipin herkkusalaatti

Tarvitaan:

• (varhais)kaalia


• pakastettua herne-maissi-paprikasekoitusta


• tuoretta paprikaa (punaista tai oranssia)


• säilykeananasta


• Torinon proteiinipastaa ("Tumma+proteiini")


• marinoitua tofua (olen kovin tykästynyt siihen valmiiksi marinoituun MakroBios-tofuun, eivätkä omat marinointini ole koskaan oikein onnistuneet)


• aurinkokuivattuja tomaatteja


• cashewpähkinöitä


• salaatinkastiketta (hunajasinappikastike on älyttömän hyvää, mutta se ei kylläkään tietty ole vegaanista)

Kuten huomaatte, en ole antanut mitään tarkkoja mittoja. Itse asiassa voisin kyllä kertoa grammamäärät, koska kertaalleen mittasin kaikki raaka-aineet, jotta sain laskettua annoksen kalorimäärän (se muuten lähenteli 800 kcal:a!), mutta grammamäärillä harvemmin tekee mitään, koska ne eivät ole kamalan havainnollisia.

Hienonnettua kaalia tulee annokseen pari-kolme kourallista, he-ma-paa noin vajaa desi. Sulattelin he-ma-paa mikrossa, mutta jos ei ole kiire, niin voihan sen antaa sulaa ihan passiivisestikin. Paprikasta leikkasin pari sellaista 3-4 sentin levyistä palaa (pystysuunnassa) ja leikkasin ne ohuiksi siivuiksi. Ananasta laitoin pari rengasta paloiteltuna. Reilu desi raakaa pastaa oli sopiva määrä yhtä salaattiannosta varten. Tofusta leikkasin kolme vajaan sentin paksuista siivua ja kuutioin ne. AKT:tä tuli tomaatinpalasten koosta riippuen 5-6 kappaletta, leikattuna suupaloiksi. Cashewpähkinöitä sitten vielä salaatin päälle noin puolikas kourallinen.

Salaattireseptit ovat vähän pöljiä, koska salaatteja on niin helppo modifioida. Ajattelin joka tapauksessa kertoa, mikä oli se yhdistelmä, joka maistui minulle monta päivää putkeen, ennen kuin alkoi tökkiä.

Ruokavalio:	fennovegaaninen
Käytetty aika:	– + 10 min + 15 min
Käytetyt laitteet:	Uuni

Teeleipäreseptejä on toki maailman puolillaan, eikä niiden välillä varmaan järin suuria eroja ole, ainakaan niin pitkään, kun puhutaan ihan perusresepteistä. Itse olen tykästynyt Vegaanin kasviskeittokirjan reseptiin, joskin olen hieman muokannut sitä: alkujaan puolet jauhoista oli grahamia ja puolet tavallisia vehnäjauhoja, mutta halusin hieman terveellisemmän kokonaisuuden. Lisäksi resepti on 1,5-kertainen alkuperäiseen verrattuna.

Teeleipä

Mirka Muukkonen ja Anna Särkisilta: Vegaanin kasviskeittokirja

uunipellillinen

Tarvitaan:

• 2 dl grahamjauhoja


• 2 dl spelttijauhoja


• 1 dl kauraleseitä


• 1 dl sämpyläjauhoja (mielellään moniviljaa)


• 3 tl leivinjauhetta


• 3/4 tl ruususuolaa (olen pitkälti siirtynyt käyttämään tätä)


• 3 dl kauramaitoa (voi käyttää myös vettä, mutta sillä en ole testannut)


• 3 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (kylmäpuristetusta öljystä tulee mukavasti makua teeleipiin)

Laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään taikinakulhossa, kaivetaan niiden keskelle kuoppa ja lisätään siihen kauramaito ja öljy. Sekoitetaan taikina tasaiseksi ja kumotaan se uunipellille leivinpaperin päälle. Kostutetaan kädet kylmällä vedellä ja taputellaan taikina tasaisesti pellille. Viilletään leipä kevyesti taikinapyörällä halutun kokoisiksi paloiksi. Paistetaan uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.



Tämän helpommaksi ja nopeammaksi ei suolainen kahvileipä oikeastaan enää voi muuttua, etenkin kun otetaan huomioon myös laatu. Taikinaa voi muunnella helposti käyttämällä erilaisia jauhoja, leseitä ja siemeniä. Vaihtelua saa myös erilaisista teeleivän päällyksistä: margariinin lisäksi ainakin erilaiset hillot ovat toimivia.

Varoituksen sanana mainittakoon, että öljyn määrän kanssa kannattaa olla tarkka. Kertaalleen tein pienen laskuvirheen ja laitoin öljyä aivan liikaa. Lopputuloksena sain turhan murenevia teeleipiä.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	25 min + 20 min + 20 min
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Kypsymisen jälkeen pohjan pitää antaa jäähtyä ennen kuorrutteen levittämistä, mutta jäähtymisaikaa ei ole huomioitu ajankäytössä.
Käytetyt laitteet:	Sähkövatkain, uuni, (mikroaaltouuni,) kahvinkeitin

Tarkoitukseni oli laittaa tämä resepti linjoille jo viime kuun lopussa, mutta sitten tulikin jotain muuta puuhaa juuri sille hetkelle, kun suunnittelin bloggaavani, joten jouduin "hieman" lykkäämään.

En muista leiponeeni mokkapaloja koskaan koulun kotitaloustuntien ulkopuolella, enkä ole täysin varma, tuliko niitä tehtyä silloinkaan, vai söinkö vaan muiden tekemiä. Tänä keväänä mokkapaloja on ollut parissakin eri paikassa tarjolla, ja niihin kehittyy toki himo. Reseptikansiostani löysin mokkapalareseptin, jossa ei sen tarkemmin eritelty, mistä lähteestä se on peräisin. Muistelen, että olisin saanut reseptin kasvisruokakurssin materiaalien joukossa, mutta sen tarkemmin en tosiaan tiedä sen lähdettä.

Mokkapalat

uunipellillinen

Tarvitaan:

• 150 g margariinia


• 3 dl sokeria (käytin ruokokidesokeria)


• 4 rkl soijajauhoja


• 8 rkl (eli 1,2 dl) vettä


• 2 dl kauramaitoa


• 2 tl vaniljasokeria


• 2 tl leivinjauhetta


• 5 dl vehnäjauhoja


• 3 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

Kuorrutus:

• n. 50 g margariinia


• 4 dl tomusokeria


• 1 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta


• 2 tl vaniljasokeria


• 5 rkl (eli 3/4 dl) kahvia (siis keitettyä kahvia)


• (koristeeksi tummaa suklaata, nonparelleja tms.)

Laitetaan uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkataan taikinakulhossa margariini ja sokeri vaahdoksi; margariinia kannattaa pitää jonkin aikaa huoneenlämmössä, jotta se pehmenee. Toisessa kulhossa sekoitetaan soijajauho ja vesi keskenään "lietteeksi" ja sotketaan se kevyesti rasva-sokerivaahdon sekaan. Kolmannessa kulhossa sekoitetaan kuivat aineet keskenään – kaakaojauhe kannattaa siivilöidä, ettei tule paakkuja. Lisätään taikinakulhoon vuorotellen kuivia aineita ja kauramaitoa ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Vuorataan syvä uunipelti leivinpaperilla, kaadetaan taikina pellille, tasoitetaan ja paistetaan uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Minun uunillani riitti vartti, mutta kannattaa tarkkailla kypsyyttä vaikka grillitikun avulla.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun pohja on uunissa, kannattaa keittää kahvi kuorrutusta varten. Kahvin voi toki keittää hyvissä ajoin, koska se saa olla jäähtynyttä. Kuorruteen valmistaminen aloitetaan, kun pohja on jäähtynyt. Paakkkujen välttämäiseksi siivilöidään tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon ja lisätään vaniljasokeri. Sulatetaan rasva (mikroaaltouunia ei ole pakko käyttää, onnistuu myös kattilassa hellalla), sekoitetaan siihen kahvi ja tämän jälkeen kahvi-rasvaseos sekoitetaan nopeasti kuiviin aineisiin ja levitetään kuorrutus välittömästi pohjan päälle. Mahdolliset koristeet ripotellaan kuorrutteen päälle ennen sen jähmettymistä. Itse raastoin mokkapalojen päälle Brunbergin tummaa suklaata, joka on vegaanista.

Kun kuorrutus on jähmettynyt kunnolla, leikataan mokkapalalevy paloiksi.



Maussa ei ole todellakaan moittimista, näitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Rakenteessa, tai oikeammin muodossa, on hieman parantamisen varaa – luulen kuitenkin, että suurin syypää on uunipellin koko. Jos pelti olisi ollut pinta-alaltaan pienempi, mokkapaloista olisi varmaan tullut paksumpia ja kuorrutuskerroskin olisi ollut runsaampi. Tietystin isommalle pellille voisi tehdä isomman annoksen taikinaa ja kuorrutusta. Mahdollisesti kuorrutukseen voisi myös lisätä sulatettua tummaa suklaata, jolloin siitä tulisi täyteläisempi.

Testatusti mokkapalat kestävät myös pakastamista, joten koko peltiä ei ole välttämätöntä syödä kerralla tyhjäksi.