Ituhipin köökkiloki

Huh, melkein kaksi kuukautta edellisestä päivityksestä. Suoraan sanottuna hävettää. Jos näkisitte keittiöni, ehkä kuitenkin ymmärtäisitte. Minä kun en tykkää kokata sotkuisessa keittiössä tiskivuorten keskellä. Tiskiä taas kertyy, kun sitä ei hoida alta pois vähintään kerran viikossa. Näin tapahtuu, kun töiden jälkeen iltasella tarttuu mieluummiin hyvään romaaniin kuin tiskiharjaan.

Kyllähän ihmisen kuitenkin täytyy syödä, ja yllättävää kyllä, olen melko säntillisesti onnistunut siinä, että lounaani on itse valmistettu, ja vieläpä ihan oikeaa ruokaa eikä esimerkiksi vain voileipiä. Kaaoksen keskellä olen kuitenkin tyytynyt kokkaamaan helppoja ja nopeita ruokia, joita olen jo aiemmin testannut ja joita ei siis enää tarvitse blogiin lisätä. Lisäksi olen myös testannut muutamaa uutta reseptiä, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut sellaiseksi jymymenestykseksi, että siitä jaksaisi kirjoittaa. Yksi itse kehittelemäni resepti on kyllä ollut jo pidemmän aika odottamassa blogiin pääsyä, ehkä minä sen tänne joku ilta jaksan naputella.

Pari edellistä viikkoa olen syönyt oikeastaan pelkkää salaattia. Pelkällä salaatilla en siis tarkoita pelkkää kaninruokaa, vaan puhun ihan ruokaisasta lounassalaatista. Se on kuitenkin ollut ainut varsinainen ateriani päivittäin, joten en pariin viikkoon oikeastaan syönyt ollenkaan lämmintä ruokaa. En tiedä, oliko se ihan fiksu veto. Lämpimän ruoan valmistaminen tuntui kuitenkin kovin haasteelliselta, salaatti valmistui paljon näppärämmin, jopa aamulla ennen töihinlähtöä.

Jotta ette jäisi aivan vaille reseptivinkkejä, kerron nyt tuon herkkusalaattini valmistamisen pääpiirteissään.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	En koskaan ottanut aikaa, mutta annos valmistunee n. 15-20 minuutissa

Ituhipin herkkusalaatti

Tarvitaan:

• (varhais)kaalia


• pakastettua herne-maissi-paprikasekoitusta


• tuoretta paprikaa (punaista tai oranssia)


• säilykeananasta


• Torinon proteiinipastaa ("Tumma+proteiini")


• marinoitua tofua (olen kovin tykästynyt siihen valmiiksi marinoituun MakroBios-tofuun, eivätkä omat marinointini ole koskaan oikein onnistuneet)


• aurinkokuivattuja tomaatteja


• cashewpähkinöitä


• salaatinkastiketta (hunajasinappikastike on älyttömän hyvää, mutta se ei kylläkään tietty ole vegaanista)

Kuten huomaatte, en ole antanut mitään tarkkoja mittoja. Itse asiassa voisin kyllä kertoa grammamäärät, koska kertaalleen mittasin kaikki raaka-aineet, jotta sain laskettua annoksen kalorimäärän (se muuten lähenteli 800 kcal:a!), mutta grammamäärillä harvemmin tekee mitään, koska ne eivät ole kamalan havainnollisia.

Hienonnettua kaalia tulee annokseen pari-kolme kourallista, he-ma-paa noin vajaa desi. Sulattelin he-ma-paa mikrossa, mutta jos ei ole kiire, niin voihan sen antaa sulaa ihan passiivisestikin. Paprikasta leikkasin pari sellaista 3-4 sentin levyistä palaa (pystysuunnassa) ja leikkasin ne ohuiksi siivuiksi. Ananasta laitoin pari rengasta paloiteltuna. Reilu desi raakaa pastaa oli sopiva määrä yhtä salaattiannosta varten. Tofusta leikkasin kolme vajaan sentin paksuista siivua ja kuutioin ne. AKT:tä tuli tomaatinpalasten koosta riippuen 5-6 kappaletta, leikattuna suupaloiksi. Cashewpähkinöitä sitten vielä salaatin päälle noin puolikas kourallinen.

Salaattireseptit ovat vähän pöljiä, koska salaatteja on niin helppo modifioida. Ajattelin joka tapauksessa kertoa, mikä oli se yhdistelmä, joka maistui minulle monta päivää putkeen, ennen kuin alkoi tökkiä.

Ruokavalio:	fennovegaaninen
Käytetty aika:	– + 10 min + 15 min
Käytetyt laitteet:	Uuni

Teeleipäreseptejä on toki maailman puolillaan, eikä niiden välillä varmaan järin suuria eroja ole, ainakaan niin pitkään, kun puhutaan ihan perusresepteistä. Itse olen tykästynyt Vegaanin kasviskeittokirjan reseptiin, joskin olen hieman muokannut sitä: alkujaan puolet jauhoista oli grahamia ja puolet tavallisia vehnäjauhoja, mutta halusin hieman terveellisemmän kokonaisuuden. Lisäksi resepti on 1,5-kertainen alkuperäiseen verrattuna.

Teeleipä

Mirka Muukkonen ja Anna Särkisilta: Vegaanin kasviskeittokirja

uunipellillinen

Tarvitaan:

• 2 dl grahamjauhoja


• 2 dl spelttijauhoja


• 1 dl kauraleseitä


• 1 dl sämpyläjauhoja (mielellään moniviljaa)


• 3 tl leivinjauhetta


• 3/4 tl ruususuolaa (olen pitkälti siirtynyt käyttämään tätä)


• 3 dl kauramaitoa (voi käyttää myös vettä, mutta sillä en ole testannut)


• 3 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (kylmäpuristetusta öljystä tulee mukavasti makua teeleipiin)

Laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään taikinakulhossa, kaivetaan niiden keskelle kuoppa ja lisätään siihen kauramaito ja öljy. Sekoitetaan taikina tasaiseksi ja kumotaan se uunipellille leivinpaperin päälle. Kostutetaan kädet kylmällä vedellä ja taputellaan taikina tasaisesti pellille. Viilletään leipä kevyesti taikinapyörällä halutun kokoisiksi paloiksi. Paistetaan uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.



Tämän helpommaksi ja nopeammaksi ei suolainen kahvileipä oikeastaan enää voi muuttua, etenkin kun otetaan huomioon myös laatu. Taikinaa voi muunnella helposti käyttämällä erilaisia jauhoja, leseitä ja siemeniä. Vaihtelua saa myös erilaisista teeleivän päällyksistä: margariinin lisäksi ainakin erilaiset hillot ovat toimivia.

Varoituksen sanana mainittakoon, että öljyn määrän kanssa kannattaa olla tarkka. Kertaalleen tein pienen laskuvirheen ja laitoin öljyä aivan liikaa. Lopputuloksena sain turhan murenevia teeleipiä.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	25 min + 20 min + 20 min
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Kypsymisen jälkeen pohjan pitää antaa jäähtyä ennen kuorrutteen levittämistä, mutta jäähtymisaikaa ei ole huomioitu ajankäytössä.
Käytetyt laitteet:	Sähkövatkain, uuni, (mikroaaltouuni,) kahvinkeitin

Tarkoitukseni oli laittaa tämä resepti linjoille jo viime kuun lopussa, mutta sitten tulikin jotain muuta puuhaa juuri sille hetkelle, kun suunnittelin bloggaavani, joten jouduin "hieman" lykkäämään.

En muista leiponeeni mokkapaloja koskaan koulun kotitaloustuntien ulkopuolella, enkä ole täysin varma, tuliko niitä tehtyä silloinkaan, vai söinkö vaan muiden tekemiä. Tänä keväänä mokkapaloja on ollut parissakin eri paikassa tarjolla, ja niihin kehittyy toki himo. Reseptikansiostani löysin mokkapalareseptin, jossa ei sen tarkemmin eritelty, mistä lähteestä se on peräisin. Muistelen, että olisin saanut reseptin kasvisruokakurssin materiaalien joukossa, mutta sen tarkemmin en tosiaan tiedä sen lähdettä.

Mokkapalat

uunipellillinen

Tarvitaan:

• 150 g margariinia


• 3 dl sokeria (käytin ruokokidesokeria)


• 4 rkl soijajauhoja


• 8 rkl (eli 1,2 dl) vettä


• 2 dl kauramaitoa


• 2 tl vaniljasokeria


• 2 tl leivinjauhetta


• 5 dl vehnäjauhoja


• 3 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta

Kuorrutus:

• n. 50 g margariinia


• 4 dl tomusokeria


• 1 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta


• 2 tl vaniljasokeria


• 5 rkl (eli 3/4 dl) kahvia (siis keitettyä kahvia)


• (koristeeksi tummaa suklaata, nonparelleja tms.)

Laitetaan uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkataan taikinakulhossa margariini ja sokeri vaahdoksi; margariinia kannattaa pitää jonkin aikaa huoneenlämmössä, jotta se pehmenee. Toisessa kulhossa sekoitetaan soijajauho ja vesi keskenään "lietteeksi" ja sotketaan se kevyesti rasva-sokerivaahdon sekaan. Kolmannessa kulhossa sekoitetaan kuivat aineet keskenään – kaakaojauhe kannattaa siivilöidä, ettei tule paakkuja. Lisätään taikinakulhoon vuorotellen kuivia aineita ja kauramaitoa ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Vuorataan syvä uunipelti leivinpaperilla, kaadetaan taikina pellille, tasoitetaan ja paistetaan uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Minun uunillani riitti vartti, mutta kannattaa tarkkailla kypsyyttä vaikka grillitikun avulla.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun pohja on uunissa, kannattaa keittää kahvi kuorrutusta varten. Kahvin voi toki keittää hyvissä ajoin, koska se saa olla jäähtynyttä. Kuorruteen valmistaminen aloitetaan, kun pohja on jäähtynyt. Paakkkujen välttämäiseksi siivilöidään tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon ja lisätään vaniljasokeri. Sulatetaan rasva (mikroaaltouunia ei ole pakko käyttää, onnistuu myös kattilassa hellalla), sekoitetaan siihen kahvi ja tämän jälkeen kahvi-rasvaseos sekoitetaan nopeasti kuiviin aineisiin ja levitetään kuorrutus välittömästi pohjan päälle. Mahdolliset koristeet ripotellaan kuorrutteen päälle ennen sen jähmettymistä. Itse raastoin mokkapalojen päälle Brunbergin tummaa suklaata, joka on vegaanista.

Kun kuorrutus on jähmettynyt kunnolla, leikataan mokkapalalevy paloiksi.



Maussa ei ole todellakaan moittimista, näitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Rakenteessa, tai oikeammin muodossa, on hieman parantamisen varaa – luulen kuitenkin, että suurin syypää on uunipellin koko. Jos pelti olisi ollut pinta-alaltaan pienempi, mokkapaloista olisi varmaan tullut paksumpia ja kuorrutuskerroskin olisi ollut runsaampi. Tietystin isommalle pellille voisi tehdä isomman annoksen taikinaa ja kuorrutusta. Mahdollisesti kuorrutukseen voisi myös lisätä sulatettua tummaa suklaata, jolloin siitä tulisi täyteläisempi.

Testatusti mokkapalat kestävät myös pakastamista, joten koko peltiä ei ole välttämätöntä syödä kerralla tyhjäksi.

Ruokavalio:	(fenno)vegaaninen
Käytetty aika:	40 min + 35 min + 10 min / pelti
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Suuri osa ajasta kuluu taikinan ja leipästen kohotukseen.
Käytetyt laitteet:	(Mikroaaltouuni,) uuni

Jatkan pakkausten kyljistä löytyvien reseptien parissa. Ohraleipästen ohje löyty Nalle-ohrahiutalepaketin takaa, ja kuvassa leipäset näyttivät niin houkuttelevilta, että ohje täytyi ottaa talteen. Ohrahiutaleista keitetty puuro ei ollutkaan järin herkullista (ohrapuuro pitää siis ilmeisesti tehdä suurimoista), joten hiutalepurkki on kököttänyt kaapissa tyhjän panttina jo aivan turhan pitkään.

Nallen ohraleipäset

Raisio: Nalle-ohrahiutalepaketti

12 leipästä

Tarvitaan:

• 3 dl vettä


• 2 tl sokeria (reseptissä lukee, että 1 rkl, mutta päätin käyttää hieman vähemmän)


• ½ tl suolaa (suolaa olisi oikeastaan voinut laittaa enemmänkin)


• ½ tl valkosipulijauhetta


• 2 dl ohrahiutaleita


• 1 pss kuivahiivaa


• n. 4 dl vehnäjauhoja (omani olivat tosin melkein loppu, joten käyttämässäni jauhoseoksessa oli n. ½ dl vehnäjauhoja, n. 1 dl grahamjauhoja, n. 1½ dl spelttijauhoja ja 1 dl ohrajauhoja)


• ½ dl oliiviöljyä (jos käyttää rypsiöljyä, kuten alkuperäisessä reseptissä neuvotaan, leipäset ovat fennovegaanisia)


• jauhoja leivinpöydälle

Yrttiöljyyn:

• 1/4 dl oliiviöljyä (tai rypsiöljyä)


• 1 valkosipulin kynsi


• ½ tl kuivattua rosmariinia

Kuumennetaan vesi 42-asteiseksi (tuorehiivaa käytettäessä kädenlämpöiseksi) ja sekoitetaan veteen sokeri, suola ja valkosipulijauhe sekä kuivahiiva ja ohrahiutaleet (halutessaan kuivahiivan ja ohrahiutaleet voi sekoittaa ensin keskenään). Sitten lisätään vehnäjauhot (tai mitä jauhoja nyt sattuukaan käyttämään) ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Lopuksi sekoitetaan vielä öljy taikinaan – taikina jää hyvin löysäksi. Jätetään taikina lämpimään paikkaan liinalla peiettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Taikinan kohottua kumotaan se hyvin jauhotetulle (itse käytin tässä vaiheessa ohrajauhoja) pöydälle ja vaivataan se tasaiseksi, tarpeen vaatiessa jauhoja lisäten. Jaetaan taikina 12 osaan, jotka pyöritetään jauhotetuin käsin palloiksi ja sitten litistetään lätyiksi (halkaisija n. 9 cm, 2 x 3 leipästä / pelti). Annetaan leipästen kohota liinalla peitettyinä puolisen tuntia.

Leipästen kohotessa laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen riittävän ajoissa, jotta uuni on riittävän kuuma siinä vaiheessa, kun leipäsiä aletaan paistaa. Kohoamisen aikana valmistetaan myös yrttiöljy, eli kuoritaan ja hienonnetaan / puristetaan valkosipulinkynsi ja sekoitetaan se öljyn ja rosmariinin kanssa.

Leipästen kohottua painellaan niiden pintaan kevyesti sormella muutama kolo ja voidellaan leipästen pinta yrttiöljyllä. Paistetaan uunin keskitasossa 10 minuuttia.



Leipäsistä tuli melko miedon makuisia, mutta kuitenkin herkullisia. Pinnaltaan leipäset ovat hieman rapsakoita, mutta sisältä kuitenkin pehmeitä. Erityisen hyvin ne sopivat hieman mausteisemman keiton kaveriksi. En sitten tiedä, miltä nämä maistuvat jäähdyttyään, mutta uunituoreina solahtavat tähän "otan vielä yhden" -kategoriaan.

Ruokavalio:	fennovegaaninen
Käytetty aika:	45 min + 20 min + 10 min
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Suuri osa ajasta kuluu taikinan ja sämpylöiden kohotukseen.
Käytetyt laitteet:	(Mikroaaltouuni,) uuni

Joskus muinoin kirjoitin Risettin pellavansiemenrouhepussin kyljestä muistiin pellavarouhepatonkien reseptin. Tulipa tätä reseptiä sitten viimein testattuakin, joskaan en tehnyt taikinasta patonkeja vaan sämpylöitä, sillä totesin niiden leipomisen olevan vaivattomampaa.

Pellavarouhesämpylät

Risetti

12 sämpylää

Tarvitaan:

• 3 dl vettä


• 1 tl hienoa merisuolaa


• 2 tl sokeria


• 1 pss kuivahiivaa (alkuperäisessä reseptissä puhuttiin 50 grammasta tuorehiivaa, mutta se on käsittääkseni aika paljon reseptin nestemäärään nähden, kun kyse on kuitenkin leipätaikinasta; hyvin kohosi tälläkin määrällä)


• 1½ dl pellavansiemenrouhetta


• 5-5½ dl sämpyläjauhoja (kun ei ollut tavallisia vehnäjauhoja; saatoin todellisuudessa käyttää jauhoja hieman enemmän, sekosin laskuissa)

Lämmitetään vesi 42-asteiseksi (mikäli siis käytetään kuivahiivaa, tuorehiivalle riittää kädenlämpöinen vesi) ja sekoitetaan siihen suola, sokeri ja hiiva (muistelen lukeneeni jostain, että kuivahiivaa ei ole pakko sekoittaa jauhoihin vaan sen voi lisätä myös suoraan nesteeseen, joten päätin tehdä tällä kertaa näin) sekä pellavansiemenrouhe. Lisätään jauhot vähitellen ja alustetaan taikina kimmoisaksi. Taikina jää hieman löysäksi, jauhoja kannattaa lisätä vain sen verran, että taikina on käsiteltävän kiinteää. Peitetään taikinakulho liinalla ja jätetään kohoamaan lämpimään paikkaan puoleksi tunniksi.

Taikinan kohottua kumotaan se jauhotetulle pöydälle, vaivataan muutama tovi ja jaetaan taikina sitten 12 osaan, jotka muotoillaan sämpylöiksi oman maun mukaan ja nostetaan pellille leivinpaperin päälle. Peitetään pelti liinalla ja jätetään sämpylät kohoamaan siksi aikaa, kun uuni lämpenee 225 asteeseen. Paistetaan uunin keskitasossa 10 minuuttia tai hieman pidempään, kunnes sämpylät ovat kypsiä ja mahdollisesti hieman ruskettuneita.

Hyviä ja terveellisiä perussämpylöitähän tästä tuli, ja ne säilyivät useamman päivän pehmeinä, olisiko syy pellavansiemenrouheen rasvaisuus. Patonkejakin tästä voisi tietty joskus leipoa, taikinasta pitäisi riittää kolmeen pieneen patonkiin.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	20 min + 15 min + 40 min
Huomioitavaa ajankäytöstä:	Riisin kypsymisaika vaikuttaa risoton kypsymisaikaan. Mikäli käytetään kivellisiä oliiveja, ne kannattaa käsitellä risoton kypsyessä, niin esivalmisteluihin kuluu vähemmän aikaa.

Nokkelimmat ovat ehkä huomanneet, että tässä blogissa oli yli kolmen viikon tauko. Syynä tähän oli se, että aloitin tammikuun lopulla työkokeilun, joka jatkuu näillä näkymiin heinäkuun loppuun saakka. Koska töihin pitää olla evästä, olen kyllä kokannut ahkerasti ja syönyt useimpina päivinä kaksi lämmintä ateriaa. Ensimmäisellä työkokeiluviikolla testasin ahkerasti uusia reseptejä, mutta sen jälkeen nöyrryin ja totesin, että minun kannattaa keskittyä kokkailuissa enimmäkseen entuudestaan tuttuihin resepteihin, niin arki sujuu helpommin. Toki minä aina jossain välissä jotain uuttakin kokeilen, mutta että joka päivä – ei toivoakaan.

Tammikuun viimeiseltä viikolta minulla on kuitenkin muutama testattu resepti jonossa. Lisäilen reseptejä tänne sitä mukaan kun ehdin. Aloitetaan tällä risotolla.

Kikherne-kasvisrisotto

Tuija Ruuska: Kasviskeittiö

noin 2 litraa

Tarvitaan:

• 4 dl kokojyväriisiä (en onnistunut löytämään kokojyvärisottoriisiä, joten käytin tavallista kokojyväriisiä)


• 1 sipuli (tai puolikas purjo)


• 3 porkkanaa


• 100 g tuoreita herkkusieniä


• 3-4 valkosipulin kynttä


• oliiviöljyä paistamiseen


• 2 rkl kuivattua basilikaa tai oreganoa (muistelen käyttäneeni pelkkää basilikaa)


• 4 dl vettä


• 4 dl keitettyjä kikherneitä tai mustasilmäpapuja (käytin kikherneitä n. 3 dl ja loput mustasilmäpapuja, koska kikherneitä ei ollut käsillä enempää)


• 1 dl kalamata-oliiveja (käytin kivellisiä)


• n. 2 tl suolaa (muistelen, että laitoin suolaa vain puolet tästä määrästä, mutta sopiva määrähän selviää maistamalla)


• ½ dl pilkottua tuoretta persiljaa


• ½ dl sitruunamehua


• (1-2 dl raastettua parmesanjuustoa, jos sitä haluaa käyttää – minä en käyttänyt)

Huuhdellaan riisi. Kuoritaan sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkanat. Herkkusienistä pyyhitään mahdolliset mullat pois. Pilkotaan sipuli, kuutioidaan porkkana ja viipaloidaan valkosipulinkynnet sekä herkkusienet.

Kuumennetaan oliiviöljy kasarissa tai kattilassa. Haudutetaan sipulia, valkosipulia, porkkanaa ja herkkusieniä viitisen minuuttia. Lisätään basilika/oregano ja riisi ja jatketaan hauduttamista vielä 4 minuuttia. Lisätään vesi ja keitetään miedolla lämmöllä, kunnes riisi on melkein kypsää. Käyttämälläni riisillä tähän riitti 20 minuutin keittoaika, mutta riisistä riippuen kypsyminen voi kestää pidempäänkin.

Riisin kypsyessä halkaistaan oliivit. Jos käytetään kivellisiä oliiveja, kivet täytyy tietysti poistaa, mikä hieman hidastaa halkomista. Jos käytetään säilöttyjä kikherneitä, huuhdellaan ne ja jätetään valumaan.

Kun riisi on melkein kypsää, lisätään suola, kikherneet, sitruunamehu ja oliivit. Sekoitetaan hyvin ja haudutetaan vielä 10-15 minuuttia. Haudutuksen aikana silputaan tuore persilja ja sekoitetaan se kypsään risottoon. (Mikäli käytetään parmesanjuustoa, myös se lisätään tässä vaiheessa.)



En ole pieneen hetkeen syönyt minkäänmoista risottoa tai muutenkaan riisipitoista ruokaa (ellei soijalaatikkoa lasketa), mutta olin huomaavinani, että täysjyväriisi on aivan eri juttu kuin sellainen "tavallinen höttöriisi". Tykkäsin. Ja vaikka kikherneet ovatkin se nimeä antava osa tässä risotossa, oliivit olivat kuitenkin niin pikantti lisä, että tätä voisi melkein nimittää kikherne-oliivi-kasvisrisotoksi – etenkin jos oliiveja laittaisi risottoon hitusen enemmän.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	– + 25 min + 15 min
Käytetyt laitteet:	Uuni

Uusin suosikkinaposteluyhdistelmäni on Reilun Kaupan banaanilastujen sekä pekaanipähkinöiden duetto. Siitä sain sitten idean testata, miten Saara Törmän banaanimuffinssiresepti taipuisi banaani-pekaanipähkinämuffinsseiksi.

Banaani-pekaanipähkinämuffinssit

Saara Törmä: Saa vaivata (banaanimuffinssit, sovellus)

12 muffinssia

Tarvitaan:

• 3 dl muussattua banaania (kolme keskikokoista Reilun Kaupan banaania tuottaa kutakuinkin tämän määrän)


• 1½ dl öljyä (käytin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä)


• 1½ dl tiiviisti pakattua fariinisokeria (laitoin sokeria puoli desiä vähemmän kuin alkuperäisen reseptin mukaan neuvottiin)


• 1 dl kauramaitoa


• 2 dl vehnäjauhoja


• 1 dl spelttijauhoja


• 1 dl grahamjauhoja


• ½ dl maissitärkkelysjauhoja


• 2 tl leivinjauhetta


• pari ripausta suolaa


• 1 tl vaniljasokeria


• 75 grammaa pekaanipähkinöitä + 12 pekaanipähkinää koristeeksi


• rasvaa muffinssipellin voiteluun

Laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja aloitetaan taikinan valmistus. Mitataan isoon kulhoon kaikki jauhot, leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri. Pienemmässä kulhossa sekoitetaan keskenään fariinisokeri, öljy ja kauramaito.

Kuoritaan banaanit ja muussataan ne haarukalla. Banaanien tulee olla kypsiä. Paloitellaan pekaanipähkinät hieman pienemmiksi, tämä onnistuu ihan sormin napsuttelemalla.

Voidellaan muffinssipelti (paitsi jos käytetään paperisia muffinssivuokia). Sekoitetaan neste kuiviin aineisiin. Lisätään banaanisose ja paloitellut pekaanipähkinät ja sekoitetaan taikina nopeasti tasaiseksi. Nostellaan taikina lusikalla muffinssivuokiin. Painetaan jokaisen muffinssin päälle yksi pekaanipähkinä.

Vaikka alkuperäinen ohje kehottaakin täyttämään vuoat enintään puolilleen, taikinaa tuli niin paljon, että muffinssipellin kolot tulivat käytännössä katsoen reunojansa myöten täyteen. Tämä ei onneksi haitannut, sillä muffinssit kohosivat ja kypsyivät ihan hienosti. Paistoaika on noin 15 minuuttia, ehkä muutaman minuutin enemmän, kunnes muffinssit ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Kypsyyttä kannattaa kokeilla grillitikulla tai vastaavalla, kypsistä muffinsseista ei tartu tikkuun taikinaa.



Ainakin lämpimänä nämä muffinssit ovat oikein herkullisia. Maku ei tietenkään ole sama kuin kuivatuissa banaaneissa ja pekaanipähkinöissä, suurin ero taitaa olla makeudessa. Sokerin määrää voisi mahdollisesti vähentää entisestäänkin, sillä banaanit tuovat muffinsseihin aika paljon makeutta. Jos muffinsseista haluaisi tehdä vielä hitusen terveellisempiä, taikinaan voisi lisätä vaikkapa leseitä.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	– + 10 min + –
Käytetyt laitteet:	Sauvasekoitin

Tämä on nyt hieman nolo tunnustus, mutta en ollut ennen tätä päivää maistanut hummusta. Ikinä. Hummus nyt kuitenkin on eräänlainen klassikko kasvisruokien joukossa. Tai eihän se siis ruoka varsinaisesti ole, vaan tahna tai levite. Jotenkin olin kuitenkin onnistunut välttymään hummukselta, enkä ollut edes saanut aikaiseksi tehdä sitä itse. Tänään keitin ison satsin kikherneitä, ja ajattelin sitten kokeilla hummusta, kun kaikkia aineksiakin sattui kaapista löytymään. Tein varmuuden vuoksi pienen annoksen, vain 1/3 alkuperäisen reseptin määrästä.

Hummus

Inna Somersalo: Yllin kyllin

vajaat 2 dl

Tarvitaan:

• 2 dl keitettyjä kikherneitä


• 1 valkosipulinkynsi


• 2 rkl kylmää vettä


• 1 rkl tahinia (käytin kuorimattomista seesaminsiememistä tehtyä luomutahinia)


• vajaa 1 rkl sitruunamehua (kai tuo suurinpiirtein vastaa kolmasosaa kahden sitruunan mehusta)


• 1 tl kylmäpuristettua oliiviöljyä


• 1 tl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Tahinin valmistaminen ei suuria esivalmisteluja vaadi: valkosipulinkynsi kuoritaan ja hienonnetaan karkeasti. Sitten surruutetaan valkosipulinkynsi ja kikherneet tasaiseksi tahnaksi. Jos ja kun tahna tukkii sauvasekoittimen terän, tähän saattaa tepsiä se, että surauttaa sauvasekoitinta hieman ilmassa (mutta pitää sen kuitenkin kulhossa). Minulla tämä ainakin toimi, koska kikherneet ja valkosipuli eivät muodostaneet kovin kosteaa tahnaa. Heti kun lisäsin kulhoon vettä, tahna alkoi tarttua sauvasekoittimen terään paljon hanakammin. Lisäsin veden siis soseuttamisen loppuvaiheessa, kun kikherneiden soseuttaminen ei enää sellaisenaan tuntunut onnistuvan. Kun sitten surruuttelin tahnan mahdollisimman sileäksi, ei sauvasekoitinta enää tarvinnut. Sekoitin oliiviöljyn, sitruunamehun ja tahinin tahnaan taikinannuolijan avulla. Lopuksi sekoitin sekaan vielä persiljan, jota en tosin viitsinyt alkaa hienontamaan sen kummemmin leikkuulaudalla ja veitsellä, vaan tyydyin repimään persiljan sormin hieman pienemmäksi.

En oikein tiedä, mitä mieltä tahinista pitäisi olla. Ainakaan se ei ole pahaa, mutta en suoralta kädeltä uskalla myöskään sanoa, että se olisi suunnattoman herkullista. Voi kuitenkin olla, että tämä on niitä makuja, joihin pitää hieman totutella, kuten vaikkapa oliivit. Lisäksi pitäisi testata tahinia myös muiden leipien kuin hapankorppujen kanssa. Mahdollisesti tahiniin pitäisi lisätä jotain mausteita, esimerkiksi savupaprika voisi toimia oivallisesti. Täytyy testailla, ja tutkia myös muita hummus-reseptejä – niitä kun tuntuu löytyvän melkeinpä jokaisesta kasviskeittokirjasta.

Ruokavalio:	vegaaninen
Käytetty aika:	10 min + 10 min + 20 min
Käytetyt laitteet:	Uuni

Joko en osannut googlettaa, tai sitten vegaanisia suolaisten muffinssien ohjeita on oikeasti vaikea löytää. Koska valmista reseptiä ei tuntunut löytyvän, päätin lopulta kehittää ihan oman reseptin. Otin hieman mallia Saa vaivata -kirjan Aamupuuro-muffinsseista sekä Härkäpapua sarvista -kirjan porkkanamuffineista, mutta lopputulos on kyllä kohtalaisen originelli.

Aikamoisesta nimihirviöstä tämä resepti kyllä kärsii, mutta sille ei oikein voi mitään. En ole täysin varma oikeasta kirjoitusasusta, vaihtoehtoja kun olisi tuon käyttämäni lisäksi ollut esim. a) aurinkokuivattutomaattioliivimuffinssi, b) aurinkokuivattu tomaatti-oliivi-muffinssi tai c) aurinkokuivattu tomaatti -oliivimuffinssi.

Aurinkokuivattu tomaatti -oliivi-muffinssit

12 muffinssia

Tarvitaan

• yhteensä n. 130 grammaa (kivettöminä punnittuja) oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja:
  
  
  
  • n. 15 kpl kivellisiä Kalamata-oliiveja (tai muita mustia oliiveja, saa olla kivettömiäkin)
  
  
  • n. 6 isoa aurinkokuivattua tomaattia (öljyyn säilöttyjä)


• 1½ dl vehnäjauhoja


• 1½ dl grahamjauhoja


• 1 dl spelttijauhoja


• 2 tl soodaa


• ½ tl kuivattua oreganoa


• ½ tl kuivattua basilikaa


• ½ tl suolaa (tämän voinee jättää pois, kun täytteet ovat kuitenkin suolaisia)


• 1 rkl omenaviinietikkaa


• ½ dl oliiviöljyä


• 1½ dl kauramaitoa


• 1 dl tomaattisosetta


• rasvaa vuokien voiteluun

Aluksi pilkotaan aurinkokuivatut tomaatit sekä oliivit n. pikkusormen kynnen kokoisiksi paloiksi. Mikäli käytetään kivellisiä oliiveja, täytyy kivet tietysti ensin poistaa, ja tämä onkin esikäsittelyn aikaavievin vaihe. Homma hoituu siis nopeammin, jos käyttää vaikka jo valmiiksi siivutettuja oliiveja, jotka voinee laittaa taikinaan melkein sellaisenaan.

Laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoitetaan kulhossa jauhot, sooda ja yrtit. Toisessa kulhossa sekoitetaan omenaviinietikka, oliiviöljy, kauramaito ja tomaattisose. Lisätään neste kuiviin aineisiin ja sekoitetaan tasaiseksi. Lisätään oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit ja sekoitetaan ne taikinan joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vatkata, riittää, että ainekset ovat tasaisesti sekoittuneet.

Voidellaan muffinssipellin vuoat (paitsi tietty jos käytetään paperisia vuokia) ja nostellaan runsas ruokalusikallinen taikinaa jokaiseen vuokaan. Paistetaan uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.



Olin kieltämättä hieman epäileväinen reseptin onnistumisen suhteen. Kokkaaminen itse kehitellyllä reseptillä onnistuu todennäköisemmin kuin leipominen, sillä jälkimmäinen vaatii paljon enemmän hienosäätöä. Yllättävää kyllä, muffinssit onnistuivat täydellisesti. Ne kohosivat hyvin ja olivat riittävän kuohkeita ja mehukkaita sekä ennenkaikkea maukkaita. Suolaisia ne tosin olivat, mutta tämäkin korjaantuu, kun jättää suolan reseptistä pois. Harkitsen tässä, että pitäisi tehdä toinen satsi heti viikonloppuna, kun noita aineksia on vielä käsillä.

Uskoisin, että tämä resepti toimii, vaikka käyttäisi jotain muuta suolaista täytettä. Tomaattisoseen voinee korvata esim. soijajogurtilla, tai sitten laittaa senkin edestä kauramaitoa.

Ruokavalio:	fennovegaaninen
Käytetty aika:	— + 1 h 20 min + 30 min
Käytetyt laitteet:	Mikroaaltouuni, uuni

Järjestin tänään luonani ompeluseuraillan, johon olin kutsunut muutamia ystäviäni. Kaksi heistä on makealakossa, joten halusin tarjota jotain muutakin kuin makeaa kahvileipää (eli kaksoiskorvapuusteja, jotka saivat kovasti kehuja niitä maistaneilta tälläkin kertaa). Totesin, että nyt olisi hyvä hetki testata vesirinkelireseptiä Saa vaivata -kirjasta.

Rinkeli ui -vesirinkelit

Saara Törmä: Saa vaivata

12 rinkeliä

Taikina:

• 25 g hiivaa (tai ½ pussi kuivahiivaa)


• 3 dl vettä


• ½ rkl suolaa


• 1 rkl sokeria


• 1 rkl öljyä (käytin kylmäpuristettua rypsiöljyä)


• 3 dl ohrajauhoja


• 5 dl vehnäjauhoja (reseptissä lukee 5½ dl, mutta pärjäsin vähemmällä)

Keittämiseen:

• vettä


• suolaa ½ tl / vesilitra


• sokeria 1 tl / vesilitra

Murennetaan hiiva kulhoon ja kaadetaan päälle kädenlämpöinen vesi, sekoitetaan. Lisätään suola, sokeri ja öljy sekä ohrajauhot, ja sekoitetaan jälleen. Lisätään vehnäjauhoja vähitellen, ja sekoitetaan ensin puuhaarukalla tai vastaavalla (olen todennut, että taikinannuolijalla on yllättävän hyvä sekoittaa taikinoita), ja lopulta siirrytään vaivaamaan taikinaa käsin. Taikinaa pitää vaivata useita minuutteja, jotta siitä tulee todella kimmoisaa. Helpoimmin tämä onnistuu, kun taikinan ottaa kulhosta jauhotetulle pöydälle ja jatkaa vaivaamista pöytää vasten. Hartiavoimia se kyllä kysyy jonkin verran, taikinasta tulee nimittäin todella jämäkkää.

Kun taikina alkaa olla kunnossa, jaetaan se 12 osaan. Alkuperäisen reseptin mukaan jokainen osa pitäisi pyöritellä tangoksi, jonka päät yhdistetään, jotta saadaan rengas. En kuitenkaan halunnut rinkeleihin saumakohtaa, joten litistin palat lätyiksi, tökkäsin sormen lätyn keskeltä läpi ja venyttäen ja puristellen muotoilin lätyn rinkeliksi. Lopuksi vielä pyöräytin rinkeliä pöytää vasten sormen ympäri muutaman kierroksen. Ei niistä järin kauniita tullut, mutta pysyivätpähän ainakin kasassa.

Valmiit rinkelit nostetaan pellille leivinpaperin päälle, peitetään liinalla ja annetaan kohota puoli tuntia. Kohoamisen loppupuolella valmistetaan rinkeleiden kylpyvesi, eli kuumennetaan suuressa kattilassa suolalla ja sokerilla maustettua vettä kiehuvaksi. Käytin 4-litraista kattilaa, johon mittasin 2,5 litraa vettä.

Uuni laitetaan lämpenemään 200 asteeseen siinä vaiheessa, kun aloitetaan rinkeleiden kylvettäminen. Nostetaan muutama rinkeli kerrallaan kiehuvaan veteen (reikäkauha on tässä näppärä väline) ja keitetään rinkeleitä 1,5 minuuttia. Sitten käännetään (esim. grillipihtien avula) rinkelit ympäri ja keitetään toista puolta saman verran. Tämän jälkeen nostetaan rinkelit takaisin pellille ja laitetaan uudet rinkelit kylpyyn.



Kun kaikki rinkelit on keitetty, laitetaan ne uuniin ja paistetaan keskitasolla puoli tuntia.



Rinkeleistä tuli mukavan nahkeita, ja yllättävän maukkaita, kun ottaa huomioon, ettei niissä ole juuri mitään muuta kuin jauhoja ja vettä. Ohrajauhoista tuo maku ilmeisesti tulee. Maistoin rinkeleitä sekä sellaisenaan että halkaistuna ja margariinilla voideltuna, ja molemmin tavoin rinkelit toimivat oikein oivallisesti. Paahdettuja rinkeleitä täytyy vielä testata.

Nyt vasta huomasin, että kirjassa on reseptin päätteenä vinkki siitä, että taikinaa voi myös maustaa esimerkiksi pähkinöillä, silputulla ja paistetulla sipulilla, oliiveilla tai yrteillä. Täytyy ehdottomasti testata jossain vaiheessa, siitäkin huolimatta, että nämä rinkelit ovat kohtalaisen työläitä valmistettavia eivätkä valmistu aivan käden käänteessä.

Toinen vinkki reseptin yhteydessä on se, että osa rinkeleistä kannattaa pakastaa, mikäli koko pellillistä ei tule syötyä yhdellä kertaa. Tällä kertaa ei taida jäädä rinkeleitä pakastettavaksi, mutta tuleepahan samalla testattua, kuinka pitkään nuo pysyvät syötävässä kunnossa.