?

Log in

Edelliset 10

5. syysk. 2011

muffinssi

Kasvis-fetapihvit


yleisarvosana 2

vaikeustaso 2

aineisten erikoisuus, taso 1

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

lakto-ovo-vegetaristinen

Käytetty aika:

– + 35 min + 35 min


Jättisuuren kesäkurpitsan rantauduttua keittiööni löysin itseni etsimästä erinäisiä kesäkurpitsareseptejä netistä. Niitä muuten riittää. Valinnanvaikeuden yllätettyä tyydyin kotoisasti Pirkka-reseptiin.

Kasvis-fetapihvit


Pirkka.fi: Kasvis-fetapihvit


n. 26 pikkuletun kokoista pihviä, arviolta neljän hengen annos



Tarvitaan:

  • 400 g kesäkurpitsaa

  • 200 g porkkanaa

  • 50 g punasipulia (yksi todella pieni yksilö tai puolikas normaalikokoisesta)

  • 200 g fetajuustoa (alkuperäisessä reseptissä puhutaan 385 g tölkistä salaattijuustokuutioita, ja sellaisessa tölkissä on varsinaista juustoa 200 g; itse käytän mieluummin aitoa fetaa)

  • 1-1½ dl täysjyvävehnäjauhoja (alkuperäisessä reseptissä puhutaan vain vehnäjauhoista; lisäksi määrä on vähäisempi, mutta koska ohjeessa sanotaan, että jauhoja voi tarvittaessa lisätä, ja minä jouduin niitä lisäämään, niin laitan tähän vähän suuremman määrän)

  • 1 dl kauraleseitä

  • 4 kananmunaa

  • 2 tl kuivattua oreganoa

  • 1 tl kuivattua minttua

  • ½ tl jauhettua mustapippuria

  • ½ tl suolaa

  • rasvaa paistamiseen (itse paistoin valurautapannussa voilla)



Aloitetaan pesemällä kesäkurpitsa(t) ja raastamalla se/ne karkeaksi raasteeksi. Raaste jätetään siivilään vartiksi, jotta liika neste valuu pois.

Kuoritaan porkkanat ja raastetaan ne isoon kulhoon (käytin sitä "keskikokoista" raastinraudan terää). Kuoritaan ja hienonnetaan punasipuli ja lisätään se kulhoon. Murennetaan myös feta samaan kulhoon (jos käytössä ovat valmiit kuutiot, niitä voi paloitella hieman pienemmiksi). Tämän jälkeen kesäkurpitsan vaatima vartti on varmaan kutakuinkin kulunut. Painellaan / puristellaan kesäkurpitsaraastetta vielä mahdollisimman kuivaksi (itse otin raastetta nyrkillisen kerrallaan ja puristin) ja lisätään se sitten kulhoon. Sekoitetaan hyvin.

Sekoitetaan kasvisseokseen ½-3/4 dl vehnäjauhoista sekä kaikki kauraleseet. Otetaan toinen kulho, rikotaan siihen kananmunat ja vatkataan niiden rakenne rikki. Lisätään kananmuniin yrtit ja mausteet, tämän jälkeen kaadetaan munaseos kasviskulhoon. Sekoitetaan hyvin. Jos/kun seos tuntuu vetiseltä, lisätään vehnäjauhoja. Kananmuna kyllä sitoo pihvejä aika hyvin, joten mitään tönkkötaikinaa ei tarvitse tehdä, mutta sen verran kiinteää kuitenkin, että pihvit pystyy kääntämään.

Kuumennetaan pannu. Itse käytin neljän pikkuletun valurautapannua, mutta pihvit voi toki paistaa myös tavallisella paistinpannulla, jolloin niistä tulee todennäköisesti myös isompia. Pikkulettupannuun taikinaa meni noin ruokalusikallinen per pihvi ja paistoaika puolta kohti oli arviolta 2-3 minuuttia. Levy kannattaa olla keskilämmöllä, mutta paistotulos riippuu kuitenkin käytetystä pannusta, hellasta ja taikinan määrästä, joten kannattaa tarkkailla, mikä on omaan keittiöön parhaiten sopiva yhdistelmä.

kasvis-fetapihvit

Tarjosin pihvit täysjyväriisin ja (pussista tehdyn) bearnaise-kastikkeen kera. Pihvit ovat kyllä meheviä ja maukkaita, eivätkä välttämättä vaadi mitään kastiketta. Koostumus on melko kevyt ja kostea, ja siitä tuli hämmentäviä mielleyhtymiä salaattiin. Eiköhän näitä tule toistekin tehtyä.

24. heinäk. 2011

muffinssi

Vegaaniset browniet


yleisarvosana 3

vaikeustaso 1

aineisten erikoisuus, taso 1

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

– + 10 min + 30 min

Käytetyt laitteet:

Uuni


Kun tuolla VegWeb.comissa nyt vähän palloilin, törmäsin melko yksinkertaisen oloiseen vegaaniseen brownie-reseptiin, joka vaikutti lupaavalta. Mitä sitä huomiselle lykkäämään, kun makeannälkä yllätti vielä tälle illalle.

Vegaaniset browniet


Nimimerkki chocolatelovr VegWeb.com-sivustolla (Vegan Brownies)


n. 2,5 cm paksu 15 x 22 cm levy



Tarvitaan:

  • 4 rkl (1/4 kupillista) rypsiöljyä

  • 0,8 dl (1/3 kupillista) vettä

  • 2,4 dl (1 kupillinen) sokeria (käytin raakaruokosokeria)

  • 2,4 dl (1 kupillinen) vehnäjauhoja

  • 1 rkl jauhettuja pellavansiemeniä

  • 0,8 dl (1/3 kupillista) tummaa kaakaojauhetta

  • 1/2 tl leivinjauhetta

  • 1/4 tl suolaa

  • (öljyä vuoan voiteluun)



Laitetaan uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Jauhetaan pellavansiemenet (vajaa ruokalusikallinen pellavansiemenrouhetta). Sekoitetaan keskenään sokeri, vehnäjauhot, pellavansiemenjauhe, kaakaojauhe (se kannattaa siivilöidä paakkujen välttämiseksi), leivinjauhe ja suola. Varsinaisessa taikinakulhossa sekoitetaan keskenään vesi ja öljy. Tämän jälkeen kipataan kuivat aineet nesteen sekaan kerralla ja sekoitetaan taikina tasaiseksi, liikaa vaivaamista välttäen (nuolijalla sujuu näppärästi).

Alkuperäisessä ohjeessa ei puhuttu mitään siitä, tarvitseeko vuokaa voidella, mutta ajattelin varmuuden vuoksi sipaista hieman öljyä lasivuoan pohjaan. Sitten vaan taputellaan taikina tasaiseksi vuoan pohjalle (tässäkin vaiheessa nuolija oli kätevä). Paistetaan uunin keskitasolla vuoan pinta-alasta eli taikinan paksuudesta riippuen noin 20–30 minuuttia. Kannattaa kokeilla grillitikulla, kuinka kypsältä brownie vaikuttaa; lopputulos saa kuitenkin jäädä kosteaksi.

vegaaniset browniet

Oikeinhan minä arvasin, lopputulos on älyttömän hyvä. Mutta sehän oli ihan odotettavissa, tällä hiilarimäärällä. Onneksi browniet ovat kovin makeita, joten ihan pienikin palanen saattaa tyynnyttää herkkunälän.

En tiedä, olisiko paistoaikaa pitänyt pidentää vielä tovi, sillä ero brownien ja mudcaken välillä oli melko häilyvä – eihän se tosin haittaa. Lisäksi taikina muistutti koostumukseltaan aika paljon Death By Chocolate -suklaakeksitaikinaa. Olen aiemmin miettinyt, mitä siitä seuraisi, jos keksitaikinaa paistaisi kerralla ison köntin. Varmaankin jotain tämänsuuntaista.

Näppärä herkku tämä kyllä on, esimerkiksi jos tarvitsee odottamatta tarjota ihmisille jotain teekupposen seurana. Raaka-aineitakaan ei välttämättä tarvitse lähteä erikseen hakemaan.

23. heinäk. 2011

muffinssi

Linkkivinkki: VegWeb.com

Tällä kertaa ei ole jaossa reseptiä (olisi, mikäli kaupassa olisi ollut valkoisia papuja suolaliemessä, mutta oli vain tomaattikastikkeeseen säilöttyjä, mikä puolestaan muutaman mutkan kautta aiheutti kokeilemalleni quesadilla-reseptille hieman ongelmia; jatkan testaamista ja palaan asiaan), vaan linkkivinkki.

Juustottomia quesadilla-reseptejä etsiessäni törmäsin VegWeb.com-sivustoon. Olen täysin haltioissani noista reseptikategorioista! Sen lisäksi, että kategorioita on älyttömän monta, alakategoriat mukaan lukien, voi esim. papuruokia hakea käytetyn papulajikkeen perusteella, ja laatikkoruoatkin ryhmitellään vallitsevan raaka-aineen (peruna, munakoiso, pasta jne.) mukaan. Tämä on aivan loistavaa, sillä minun tekee joskus mieli ruokaa jonkin tietyn raaka-aineen vuoksi, eikä niinkään sen perusteella, minkä"muotoinen" ruoka on kyseessä.

Nyt herää vain kysymys, että miksi ihmeessä minulla on vajaa hyllymetri keittokirjoja, kun on tämä Internettikin.

10. heinäk. 2011

muffinssi

Raparperipaistos


yleisarvosana 3

vaikeustaso 1

aineisten erikoisuus, taso 1

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

fennovegaaninen

Käytetty aika:

15 min + 15 min + 40 min

Käytetyt laitteet:

Uuni


En ole vielä kuollut suklaakekseihin, hiljaiselo blogissa on vain ja ainoastaan yleisen laiskuuden ja aikaansaamattomuuden seurausta. Olen kokeillut uusia reseptejä harvakseltaan, ja silloinkin kun näin on käynyt, en sitten kuitenkaan ole saanut reseptiä blogiin saakka laitettua. Tosin yleensä on käynyt niin, että reseptiä kokeillessani en ole vaivautunut esim. katsomaan kelloon, jotta saisin blogin kannalta tarpeellisen valmistusajan muistiin, ja koska minulle ei riitä se, että tekisin asiat vain "vähän sinnepäin", ei tällaisia "vaillinaisia" kokkauksia tietenkään voida laskea.

Yritän ryhdistäytyä ja parantaa tapani, toivottavasti seuraavaa reseptiä ei tarvitse odottaa yli puolta vuotta.

Raparperinippujen ilmestyttyä kauppoihin minulle tuli vastustamaton hinku tehdä jotain raparperiherkkua. Härkäpapukirjasta löytyi sitten tämä helppo jälkiruoka, jota olen jo pariin otteeseen tehnyt.

Raparperipaistos


Inna Somersalo, Päivi Mattila, Hanna Tuomisto ja Henri Haimi : Härkäpapua sarvista


6-8 annosta



Täyte:

  • 500 g tuoretta raparperia

  • ½ dl sokeria

  • ½ dl siirappia

  • 2 rkl rypsiöljyä

  • 2 tl vaniljasokeria



Taikina:

  • 2 dl täysyväspelttijauhoja (alkuperäisen ohjeen mukaan vehnäjauhoja, mutta halusin tehdä hitusen terveellisemmän version)

  • 1 tl leivinjauhetta

  • ½ tl ruokasoodaa

  • ½ dl sokeria

  • ½ dl siirappia

  • ½ dl rypsiöljyä

  • 1½ dl vettä



Aloitetaan pesemällä ja kuorimalla raparperinvarret. Raparperin kuori irtoaa suikaleina raparperin pinnasta, kun ensin vähän auttaa veitsellä raparperin päästä. Mikäli raparperin päät näyttävät "epäilyttäviltä", niistä voi leikata pienet palat pois. Sitten paloitellaan raparperit noin sentin paksuisiksi paloiksi, ohuemmat varret vähän paksummiksikin.

Laitetaan uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoitetaan korkeareunaisessa uunivuoassa täytteen sokeri, siirappi, vaniljasokeri ja öljy tasaiseksi tahnaksi, lisätään raparperinpalat ja sekoitetaan lisää. Jätetään raparperi mehustumaan ja valmistetaan taikina.

Sekoitetaan keskenään taikinan kuivat aineet eli jauhot, leivinjauhe, sooda ja sokeri. Toisessa astiassa sekoitetaan siirappi, öljy ja vesi ja lisätään neste kuiviin aineisiin. Taikinaa ei tarvitse sekoittaa paljoa – riittää, että se on tasaista. Taikina on hyvin löysää, mutta sitä ei pidä säikähtää, se kuuluu asiaan. Kaadetaan taikina vuokaan raparperinpalojen päälle ja tasoitetaan pinta.

Paistetaan paistosta uunin alimmalla tasolla noin 40 minuuttia. Ennen tarjoilua jäähdytetään paistosta hetki, muuten palaa kieli. Paistos sopii erinomaisen hyvin tarjoiltavaksi (vegaanisen) vaniljajäätelön kera.

Raparperipaistos

Raparperipaistos

Varoituksen sanana mainittakoon, että tämä on sitten makeaa, suorastaan imelää. Jälkimmäisellä kerralla laitoin siirappia ja sokeria hitusen vähemmän kuin ohjeessa neuvotaan, ja se hieman tasoitti makua. Eihän siinä imelyydessäkään tosin mitään vikaa ole, mutta silloin jos koska korostuu jäätelön tarve kylkiäisenä.

24. jouluk. 2010

muffinssi

Suklaakeksit "Death By Chocolate"


yleisarvosana 3

vaikeustaso 2

aineisten erikoisuus, taso 3

tiskin määrä, taso 3

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

20 min + 15 min + 10 min / pelti + 5 min jäähdytystä

Huomioitavaa ajankäytöstä:

Keksien muotoilu pellille menee osittain päällekkäin paistoajan kanssa, samoin paistettujen keksien jäähdytys.

Käytetyt laitteet:

Uuni


Joskus luulin, että suklaasirupikkuleipiä paremmaksi ei vegaaninen suklaakeksi enää voi muuttua. Haikailin kuitenkin sellaisten kosteanmuhevien suklaakeksien perään, joita saa esimerkiksi Subwaysta. Veganomiconista poimin sitten hyvältä vaikuttavan reseptin, ja testasin sitä ompeluseuralaisiin samalla kertaa kun inkivääri-macadamia-kookos-porkkanakakkuakin. Keksit onnistuivat aivan älyttömän hyvin, ja niistä tuli niin herkullisia, ettei pelkkä "suklaasirupikkuleipä" tai edes "tuplasuklaapikkuleipä" tee niille nimenä oikeutta. Death By Chocolate on ehkä kuvaavin sanayhdistelmä...

Suklaakeksit "Death By Chocolate"


Isa Chandra Moskowitz ja Terry Hope Romero: Veganomicon (Chocolate-chocolate chip-walnut cookies, sovellus)


36 keksiä



Tarvitaan:

  • 4,8 dl (2 kupillista) vehnäjauhoja

  • 1,6 dl (2/3 kupillista) tummaa kaakaojauhetta

  • 1 tl soodaa

  • ½ tl suolaa

  • 1,6 dl (2/3 kupillista) rypsiöljyä

  • 3,6 dl (1½ kupillista) sokeria (käytin ruskeaa ruokosokeria)

  • 4 tl jauhettuja pellavansiemeniä (pellavansiemenrouheesta huhmareen avulla)

  • 1,2 dl (½ kupillista) soijamaitoa

  • 2 tl vaniljauutetta

  • (½ tl manteliuutetta – voi jättää poiskin, mikäli maku ei miellytä)

  • 100 g vegaanista tummaa suklaata

  • 100 g vegaanista valkoista suklaata



Aloitetaan paloittelemalla suklaat hakkelukseksi, johon jää kuitenkin kohtalaisen kokoisia palasia. Jauhetaan pellavansiemenrouhe huhmareella. Jauhetut pellavansiemenet vievät enemmän tilaa kuin rouhe, joten jos huhmareeseen mittaa 4 tl rouhetta, jauhetta jää yli. (Pellavansiemenet saattavat vaikuttaa vähän turhalta kikkailulta, mutta niiden ansiosta kekseistä tulee oikein muhevan meheviä, joten pellavaa ei kannata jättää pois.)

Laitetaan uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoitetaan vehnäjauhot, kaakaojauhe, suola ja sooda kulhossa. Ainakin kaakao kannattaa siivilöidä kulhoon, miksei vehnäjauhotkin.

Toisessa kulhossa (varsinainen taikinakulho) sekoitetaan sokeri ja öljy. Lisätään pellavansiemenjauhe, soijamaito ja vaniljauute ja sekoitetaan hyvin. Lisätään kuivat aineet nesteeseen muutamassa erässä ja sekoitetaan tasaiseksi. Ohjeessa neuvotaan sekoittamaan taikina loppuun käsin, eli siinä vaiheessa, kun puuhaarukalla ei enää jaksa taikinaa vaivata, jatketaan käsin. Tein ensimmäisellä kerralla näin, mutta tällä kertaa käytin sekoittamiseen nuolijaa, ja huomasin, että taikinan pystyy sekoittamaan sen avulla loppuun saakka.

Lopuksi lisätään taikinaan suklaahakkelus ja sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Keksien muotoilu pellille onkin sitten hieman haastavaa, koska taikina on hyvin tahmaista. Se muistuttaa koostumukseltaan ehkä eniten mämmiä. Ensimmäisellä kerralla pyöritin taikinasta palloja kylmään veteen kostutetuin käsin, mutta oli se aika sottaista. Tällä kertaa päätin kokeilla, josko taikina olisi tarpeeksi pehmeää, jotta se menisi läpi pursotinpussin reiästä – ja menihän se. Pursotin taikinasta 12 keksiä / pelti; yhden taikinakeon halkaisija oli 3–4 cm. Lopuksi litistin keot juomalasin pohjalla (kastelin sen ensin kylmällä vedellä). Raakojen keksien halkaisija oli noin 5 cm, ja uunissa keksit sitten vielä levisivät.

Keksejä paistetaan uunin keskitasolla 10 minuuttia ja sen jälkeen niiden annetaan jäähtyä pellillä viitisen minuuttia. Tämän jälkeen keksit siirretään jäähtymään ritilän päälle. (Ilmeisesti jostain leivonnan erikoisliikkeistä saisi leivonnaisten jäähdyttämiseen tarkoitettuja ritilätelineitä, mutta minulla on patenttiratkaisuna vanha uuniritilä, jolle teen "jalat" milloin mistäkin – tällä kertaa limsatölkeistä.)

Taikinasta on molemmilla kerroilla tullut tuo ohjeessa luvattu 36 keksiä ja taikinaa on jäänyt vielä jonkin verran ylikin. Ylijäämää voi toki yrittää syödä ihan vain taikinana, mutta tämä on ihan oikeasti todella, todella suklaista. Kun keksejäkin pitäisi vielä syödä, niin saattaa alkaa äklöttää...

Suklaakeksit "Death By Chocolate"

Täydellisiä suklaakeksejä. Sellaisia, joita tarjoamalla saa uusia ystäviä. Keksejä, jotka lihottavat takuuvarmasti, vaikka ei tekisi muuta kuin katsoisi niihin päin. Eivätkä nämä menetä muhevuuttaan, vaan ovat ihanan pehmeitä vielä seuraavina parina päivänä. Niitä seuraavista päivistä en osaa sanoa, keksit eivät riittäneet niin pitkälle.
muffinssi

Inkivääri-macadamia-kookos-porkkanakakku


yleisarvosana 3

vaikeustaso 1

aineisten erikoisuus, taso 3

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

15 min + 15 min + 40 min

Huomioitavaa ajankäytöstä:

Lisäksi kuorrutteen valmistamiseen ja kakun kuorruttamiseen meni aikaa noin 25 min

Käytetyt laitteet:

Uuni, sähkövatkain


Tämä resepti oli houkutellut minua jo pidemmän aikaa, mutta kakku vaikutti sen verran herkulliselta, että sen leipomiseen tarvitsisi jonkin hyvän sosiaalisen tekosyyn, koska muuten joutuisin syömään sen yksikseni. Marraskuun lopulla tällainen syy sitten löytyi, kun kutsuin kavereita ompeluseurailtapäivään.

Inkivääri-macadamia-kookos-porkkanakakku


Isa Chandra Moskowitz: Vegan With a Vengeance (Ginger-macadamia-coconut-carrot cake)


23 x 33 cm kakku



Tarvitaan:

  • 260 g vehnäjauhoja

  • 1 rkl leivinjauhetta

  • 1 tl soodaa

  • 3/4 tl suolaa

  • 2 tl jauhettua kanelia

  • (½ tl jauhettua muskottipähkinää, mutta jätin tämän pois, koska en pidä muskotin mausta)

  • 2,5 dl ananasmehua

  • 1,25 dl rypsiöljyä

  • 155 g sokeria (käytin ruskeaa ruokosokeria)

  • 1,2 dl vaahterasiirappia

  • 2 tl vaniljauutetta

  • 115 g macadamia-pähkinöitä

  • 4 rkl pieneksi pilkottua sokeroitua inkivääriä (löysin Punnitse & Säästästä peräti ihan luomua)

  • 75 g kookoshiutaleita

  • 250 g porkkanaa

  • rypsiöljyä kakkuvuoan öljyämiseen



Kuorrutukseen:

  • 7 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

  • 225 g tomusokeria

  • 15 g kookoshiutaleita

  • 1 tl vaniljauutetta



Kuoritaan ja raastetaan porkkanat. Paloitellaan sokeroidut inkiväärit pienemmiksi paloiksi (itse leikkasin n. puoli senttiä kanttiinsa olevia palasia). Hienonnetaan macadamiapähkinöitä jonkin verran (kutakuinkin samankokoisiksi kuin inkiväärit).

Laitetaan uuni lämpenemään 180 asteeseen. Öljytään kakkuvuoka; vaihtoehtoisesti voi käyttää joko 23 x 33 cm suorakaidetta tai kahta 20-senttistä pyöreää vuokaa (joiden ohjeen mukaan pitäisi olla vieläpä irtopohjavuokia, mutta en tiedä, miksi).

Sekoitetaan kulhossa jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli (sekä muskottipähkinä, jos sitä käyttää). Toisessa kulhossa sekoitetaan ananasmehu, rypsiöljy, sokeri, vaahterasiirappi ja vaniljauute. Lisätään kuivat aineet nesteeseen muutamassa erässä ja sekoitetaan hyvin. Lisätään macadamiat, inkivääri, kookoshiutaleet ja porkkanaraaste ja sekoitetaan sen verran, että saadaan ne sekoittumaan taikinaan tasaisesti. Kaadetaan taikina vuokaan / vuokiin ja paistetaan noin 40 minuuttia uunin keskitasolla. Annetaan jäähtyä vuoassa.

Kakun jäähtyessä valmistetaan kuorrutus. Alkuperäinen kuorrutteen ohje on samasta kirjasta, ja se koostui kovettamattomasta vegaanisesta margariinista, kookosmaidosta, vaniljauutteesta, tomusokerista ja kookoshiutaleista. Sävelsin kuitenkin hieman ja korvasin margariinin ja kookosmaidon kookosöljyllä. Kookoshiutaleita olisi pitänyt olla 75 g, mutta ne loppuivat kesken 15 gramman jälkeen.

En nyt muista, vatkasinko kookosöljyä lainkaan ennen sokerin ja vaniljauutteen lisäämistä. Margariini olisi pitänyt vatkata, mutta en usko, että vatkaaminen varsinaisesti öljyä kuohkeuttaa, joten tomusokerin voinee sekoittaa öljyyn heti kättelyssä, samoin kuin vaniljauutteen. Sitten vaan vatkataan sähkövatkaimella, kunnes kuorrutus alkaa kovettua. Lisätään kookoshiutaleet ja laitetaan jääkaappiin odottamaan sitä, että kakku on tarpeeksi jäähtynyt jotta sen voi kuorruttaa.

Jos haluaa kikkailla, voi leikata suorakulmaisen kakun kahtia ja nostaa puolikkaat toistensa päälle, laittaen kuorrutusta väliin ja lisäksi kakun päälle. Kahta pyöreää vuokaa käyttäen ei tarvitse leikata mitään, vaan laitetaan vaan pohjat päällekkäin. Halusin kuitenkin tehdä matalamman kakun, joten kuorrutin kakun sellaisenaan.

inkivääri-macadamia-kookos-porkkanakakku

Lopputulos oli maukkaan mehukas ja pehmeä – pähkinätkin hieman pehmenivät paistettaessa. Kakkua kehuttiin ompeluseurassa runsain mitoin, mutta koska muutakin tarjottavaa oli paljon, kakusta jäi noin puolet yli. Vein sen töihin, ja sielläkin siitä tykättiin kovasti. Kakku säilyi hyvänä jääkaapissa ainakin kolme päivää.
muffinssi

Piparkakut


yleisarvosana 3

vaikeustaso 2

aineisten erikoisuus, taso 3

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

fennovegaaninen

Käytetty aika:

55 min + 1 h + 5-6 min / pelti

Huomioitavaa ajankäytöstä:

Taikinan annetaan viettää yönsä kylmässä. Osa paistamisesta tapahtuu limittäin kaulitsemis- ja muotitusvaiheen kanssa. Kaulitsemis- ja muotitusvaiheessa homma saattaa myös hoitua nopeammin, jos käyttää helpomman mallisia piparimuotteja, jolloin niiden asettelu taikinaa säästävästi on helpompaa.

Käytetyt laitteet:

Uuni


En ole mikään piparkakkujen suurin fani, mutta avokki on, joten lupasin sitten tehdä jouluksi pipareita – mutta sillä ehdolla, että minä saan päättää, minkälaisesta taikinasta ne tehdään. Pääsin siis testaamaan fennovegaanisia pipareita. Härkäpapua sarvista -kirjasta löysin ruispiparkakkujen reseptin, jonka päätin kuitenkin tehdä pelkistä vehnäjauhoista.

Piparkakut


Inna Somersalo, Päivi Mattila, Hanna Tuomisto ja Henri Haimi: Härkäpapua sarvista (ruispiparkakut, sovellus)


Ohjeen mukaan 30–40 piparia, mutta itse sain reilut 60 piparia (14 oravaa, 17 siiliä, 18 kotiloa, 7 kettua ja 7 karhua)



Tarvitaan:

  • 0,9 dl siirappia

  • 1,25 dl sokeria

  • 2 tl jauhettua kanelia

  • 1 tl jauhettua inkivääriä

  • ½ tl jauhettua neilikkaa

  • ½ tl jauhettua pomeranssinkuorta

  • 3/4 dl rypsiöljyä (korjattu 23.12.2012: tl -> dl; nolo virhe, toivottavasti kenenkään piparit eivät ole menneet pieleen)

  • ½ dl kaurakermaa

  • 1 tl ruokasoodaa

  • n. 4,75 dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa ½ dl perunajauhoja, 1,75 dl ohrajauhoja ja n. 2,5 d ruissihtijauhoja)



Olen viimeksi tehnyt piparitaikinan alusta saakka itse yläasteen kotitaloustunnilla. Olin jotenkin ollut siinä uskossa, että taikinan teko on hankalaa ja vaivalloista, ja mitattuani siirapin, sokerin ja mausteet kattilaan aloin pelätä katastrofin lähestyvän, koska seos oli kamalan paksua, ja resepti neuvoi kiehauttamaan sen. "Pieni määrä paksua tahnaa teräskattilan pohjassa, tämä palaa takuulla pohjaan!" En kuitenkaan hoksannut sitä, että lämmetessään sokeri sulaa, ja tahna muuttuikin melko nestemäiseksi, ja kun sitä vaan malttoi sekoittaa ja vahtia, ei pohjaanpalamista tarvinnut pelätä. Seoksen kiehahdettua nostetaan kattila pois liedeltä, lisätään öljy ja kaurakerma, sekoitetaan hyvin ja annetaan jäähtyä. Jäähdytykseen meni reilut puoli tuntia, mutta tänä aikana ehdin hyvin valmistaa seitanpaistin jääkaappiin marinoitumaan.

Sekoitetaan ruokasooda ja jauhot keskenään ja lisätään jäähtyneeseen taikinaan. Sekoitetaan tasaiseksi, kääritään muovikelmuun ja nostetaan yöksi jääkaappiin. Tosin en minä pipareita leiponut kuin vasta seuraavana iltana, mutta eihän taikina miksikään mene, vaikka onkin jääkaapissa vähän pidemmän aikaa.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kauli taikinasta hyvin jauhotetulla pöydällä noin 3 mm paksu levy. (Itse kaulitsin taikinan kahdessa osassa, koska ajattelin, että pienempi taikinaköntti on helpommin käsiteltävä.) Kaulimenkin voi joutua jauhottamaan. Itse en tosin oikein osannut arvioida kolmea milliä, joten taisin kaulita taikinan vähän ohuemmaksi. Sitten otetaan taikinasta muotilla piparkakkuja. Perinteisellä piparimuotilla tai vaikka sydänmuotilla tämä vaihe sujuisi varmaan näppärämmin, mutta itse käytin IKEAn metsäneläinmuotteja, ja siinä oli sitten sovittelua, että sai kaikki käpälät ja hännät parhaiten limittäin. Lisäksi pipareiden muoto sekä ohueksi kaulittu taikina hidasti pipareiden siirtoa pelleille. Voi siis olla, että kaulinta + pipareiden leikkaaminen ja siirto pelleille sujuu huomattavasti nopeammin kuin tunnissa, jos tekee toisin kuin minä.

Paistoin pipareita 5–6 minuuttia; alkuperäinen ohje puhui 6–8 minuutista, joten selvästikin tein liian ohuita pipareita. Ei ohuus kuitenkaan mitään haitannut, kunhan vaan varoi polttamasta korvia, piikkejä ja tuntosarvia. Ensimmäisestä pellillisestä jo oppi jotain.

piparkakut

Lopputulos meni pipariksi, hyvällä tavalla, eli maistuu ihan siltä, miltä pitääkin. Taikinaa jäi jonkin verran yli, mutta pitäähän piparitaikinasta osa saadakin syödä nimenomaan taikinana. Taikinakin maistuu piparitaikinalta, joten eiköhän tässä pysty toteamaan, että ei piparitaikina eläinperäisiä raaka-aineita kaipaa.
muffinssi

Seitanpaisti


yleisarvosana 3

vaikeustaso 2

aineisten erikoisuus, taso 3

tiskin määrä, taso 1

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

25 min + 5 min + 1 h 30 min

Huomioitavaa ajankäytöstä:

Ennen paistamista paistia marinoidaan kylmässä vähintään muutama tunti, mielellään yön yli.

Käytetyt laitteet:

Uuni


Neljä vuotta sitten (apua, onko siitä jo niin pitkä aika?!) kokeilin seitankinkkua – huonolla menestyksellä. Vuotta myöhemmin yritin uudemman kerran seitankinkku II:lla, hieman paremmalla menestyksellä. Tämän jälkeen päätin, että seitankinkut saavat olla. Pari vuotta sitten testasin linssimureketta, mutta se ei ollut järin suuri testimenestys – en edes jaksanut blogata siitä. Viime vuonna en enää edes yrittänyt tehdä mitään "kiinteää" vegaaniruokaa joulupöytään.

Tässä joulun lähestyessä selailin keittokirjoja, ja huomasin sitten, että Inna Somersalon Yllin kyllin -kirjassa on seitanpaistin ohje. Luin raaka-ainelistan läpi, ja koska se vaikutti poikkeavan aiemmista resepteistä riittävän paljon, ajattelin uskaltautua antamaan seitankinkulle vielä yhden mahdollisuuden.

Seitanpaisti


Inna Somersalo: Yllin kyllin



Tarvitaan:

  • 4 dl gluteenijauhoja

  • 1 dl gram- eli kikhernejauhoja

  • 1 dl soijajauhoja

  • 1 rkl kasvisliemijauhetta

  • ½ tl suolaa

  • 1 tl garam masalaa

  • 1 tl savupaprikajauhetta

  • ½ tl jauhettua inkivääriä

  • 1 tl valkosipulijauhetta

  • ½ dl soijakastiketta

  • ½ dl kylmäpuristettua oliiviöljyä (myös rypsiöljy käy)

  • 2½ dl vettä



Marinadiin:

  • 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä (tai rypsiöljyä)

  • 1 rkl soijakastiketta

  • 1 rkl tomaattipyrettä

  • 1 rkl omenaviinietikkaa (tai ihan tavallista viinietikkaa)

  • ½ dl vettä




Sekoitetaan kaikki kuivat aineet keskenään sekä kaikki nesteet keskenään. Lisätään nesteseos kuivien aineiden seokseen, sekoitetaan tasaiseksi ja vaivataan muutama minuutti. Muotoillaan massasta kutakuinkin paistilta näyttävä möykky. Tämä voi olla hieman haastavaa, mikäli massaa on ensin vaivannut kunnolla, koska gluteeni jämähtää nopsaasti muotoonsa, eikä siitä sitten enää oikein muovaudu.

Sekoitetaan marinadin ainekset keskenään. Marinointi hoituu näppärästi siten, että paisti laitetaan tarpeeksi isoon muovipussiin, kaadetaan marinadi päälle, puristetaan pussista ilmat pois (ja varotaan, ettei samalla puristeta marinadia pihalle) ja suljetaan pussi tiiviisti. Pussissa olevan paistin laitoin vielä pyöreäpohjaiseen kulhoon, koska ajattelin marinadin ottavan siten kaikkein parhaiten kontaktia paistin kanssa. Paistia marinoidaan kylmässä vähintään muutama tunti, mutta mieluusti yön yli. Välillä paistia pitäisi käännellä (tosin en tiedä, onko tämä pussimarinoinnilla kuinka tarpeellista). Oma paistini oli tosin jääkaapissa melkeinpä vuorokauden.

Marinoitunut paisti kääritään folioon ilman marinadia ja paistetaan 175-asteisessa uunissa. Ohjeen mukaan paistoaika on noin tunti, mutta luettuani Chocochilistä Elinan kokemukset, paistoin paistia suoraan puolitoista tuntia. Sen lisäksi, että käärin paistin folioon, laitoin paketin varmuuden vuoksi vielä uunivuokaan, lähinnä helpottaakseni sen käsittelyä, mutta myös pitääkseni uunin siistinä. Jälkikäteen huomasin, että folioon oli tullut pieniä reikiä (en tiedä, olivatko marinadin jämät kiehuessaan ne tehneet, vai mistä oli kyse), joten vuoka oli ihan hyvä olla olemassa.

Paistin kannattaa antaa jäähtyä ennen tarjoilua, ja kirjan mukaan paisti on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Niinpä nostin paistin uunista suoraan parvekkeelle (jossa oli kylmää kuin pakastimessa) jäähtymään. Seuraavana aamuna paisti oli ainakin osittain jäässä, joten nostin sen sitten ajoissa sisään sulamaan.

seitanpaisti

Suhtauduin seitanpaistiin lähtökohtaisesti suurella epäilyksellä ja olin liikkeellä "kokeillaan nyt, mutta pieleen se kuitenkin menee" -mentaliteetilla. Niinpä yllätyin positiivisesti, kun pääsin paistia lopulta maistamaan. Eihän se tietenkään kinkulta maistu, mutta eipä maistunut myöskään eltaantuneelta kengänpohjalta tai mausteiselta, hieman oudon makuiselta leivältä, kuten aiemmat tekeleet. Tätä paistia söi ihan mielellään! Sääli, että IKEAsta ostamani luomusinappi ei ollutkaan kamalan hyvää, joten nyt pitää sitten syödä "kinkkua" ilman sinappia.

Paistimassaa maustaessani kävi mielessä, että laittaisinko savupaprikaa sittenkin enemmän kuin mitä ohjeessa neuvotaan, mutta päätin pysyä tiukasti reseptissä. Jälkikäteen ajateltuna savupaprikan lisääminen olisi tuskin ainakaan huonontanut lopputulosta, joten täytyy seuraavalla kerralla (sellainen oletettavasti tulee) muistaa tämä.

17. lokak. 2010

muffinssi

"Punk Rock" -kikhernesoosi


yleisarvosana 3

vaikeustaso 1

aineisten erikoisuus, taso 3

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

5 min + 30 min + –


"Keksipä jotain, mitä voit syödä perunamuusin kanssa", kävi käsky, kun avokki oli päättänyt kokata siskonsa kanssa lihamureketta perunamuusin kylkeen. Selailin sitten keittokirjojani löytääkseni jotain, mikä suositeltaisiin nimenomaan muusin kanssa tarjottavaksi, koska minulla oli muistikuva, että tällaisia reseptejä on kirjoissani ainakin pari kappaletta. Vegan with a Vengeancesta löytyikin sitten resepti "Mashed Potatoes with Punk Rock Chickpea Gravy", josta päätin toteuttaa jälkimmäisen osan.

Mietin reseptin nimen suomentamista tovin jos toisenkin, ja päädyin lopulta kutsumaan tätä "Punk Rock" -kikhernesoosiksi. Soosi on mielestäni kuvaavampi termi kuin kastike; olen viitannut tähän huumorimielessä myös "vegaanisena läskisoosina".

"Punk Rock" -kikhernesoosi


Isa Chandra Moskowitz: Vegan with a Vengeance (Punk Rock Chickpea Gravy)


3 annosta



Tarvitaan:

  • 4 rkl vehnäjauhoja

  • 4,75 dl vettä (alkuperäisessä reseptissä 6 dl, mutta itse en kokenut tarpeelliseksi lisätä soosiin enempää vettä)

  • 1 rkl oliiviöljyä

  • 1 keskikokoinen sipuli

  • 2 tl sinapinsiemeniä

  • 1 yksikyntinen valkosipuli (tai 3 kynttä, mikäli on useampikyntisiä valkosipuleita käsillä)

  • 300 g kikherneitä (alkuperäisen ohjeen mukaan säilöttyjä kikherneitä käytettäessä 400 g tölkki olisi ollut riittävä, mutta koska minulla oli vain 380-grammaisia purkkeja, ja sellaisessa on kikherneitä 230 g, käytin säilöttyjä juuri tuon 300 g, ja napostelin ylimääräiset kikherneet sitten sellaisenaan...)

  • 2 hyppysellistä jauhettua juustokuminaa

  • 2 hyppysellistä jauhettua paprikaa

  • 1 hyppysellinen kuivattua rosmariinia

  • 1 hyppysellinen kuivattua timjamia

  • 1 hyppysellinen kuivattua oreganoa

  • 1 hyppysellinen jauhettua korianteria

  • 3 rkl soijakastiketta

  • 1 sitruunan mehu

  • 4 rkl ravintohiivahiutaleita



Aloitetaan sekoittamalla vehnäjauhot 4,75 desiin kylmää vettä. Sitten kuoritaan sipuli, halkaistaan se, leikataan puolikkaat vielä pituussuunnassa kahtia ja leikataan näistä neljännessipuleista ohuita siivuja.

Kuumennetaan öljy paistinpannussa (valurautapannua suositeltiin, mutta käytin teflonia) keskilämmöllä, lisätään sipulit ja sinapinsiemenet ja paistetaan noin kymmenen minuuttia, ajoittain sekoittaen. Tänä aikana kuoritaan ja hienonnetaan valkosipuli, mitataan loput mausteet valmiiksi pikkukippoon (tätähän ei siis tarvitse tehdä, mutta itse koen tämän näppäräksi tavaksi lisätä mausteet ruokaan – ja tehdä hieman lisää tiskiä), huuhdellaan ja valutetaan kikherneet sekä muusataan ne perunanuijalla sekä puristetaan sitruunamehu valmiiksi. Paljon hommaa kymmeneksi minuutiksi, joten jos yhtään epäilyttää, kannattaa tehdä osa (esim. kikherneiden käsittely) ennen kokkaamisen aloittamista.

Kun sipulit ja sinapinsiemenet ovat paistuneet kymmenisen minuuttia, lisätään valkosipuli ja jatketaan paistamista vielä pari minuuttia. Sitten lisätään pannuun muusatut kikherneet (muusin ei tarvitse olla tasaista – riittää, että kutakuinkin kaikki kikherneet ovat rikki ja sattumia saa jäädä), mausteet, soijakastike ja sitruunamehu. Sekoitetaan.

Käännetään levy pienemmälle ja lisätään vesi-jauhoseos pannuun. Sekoitetaan keskeytyksettä, kunnes soosin koostumus alkaa muuttua paksummaksi. Sekoitetaan joukkoon ravintohiivahiutaleet. Tässä vaiheessa soosiin voi lisätä vielä vettä, mikäli se näyttää turhan paksulta, mutta minä totesin koostumuksen olevan oikein passeli tälläkin vesimäärällä. Tämän jälkeen soosi onkin sitten valmis tarjoiltavaksi.
&quote;Punk Rock&quote; -kikhernesoosi
Oletin soosin olevan hieman eri makuista, eli lähinnä mausteisempaa, kuin mitä se oli. Ehkäpä minun hyppyselliseni ovat turhan varovaisia. Lisäksi soosista tuli melko suolaista, mikä varmaankin riippuu käytetystä soijakastikkeesta. Sitruuna maistuu soosissa myös, mutta ei ehkä kuitenkaan turhan paljoa. Hyvää ja tukevaa ruokaa tämä kuitenkin oli, ja taatusti teen toistekin, ehkä jo tänään (vaikka tuota torstaina tehtyä on vielä hieman jäljellä, mutta pitäähän sitä olla huomiselle päivälle töihin evästä). Mieleni tekisi myös testata tätä kidneypavuilla, joko siten, että käytän pelkästään niitä, tai sitten kidneypapujen ja kikherneiden sekoituksella.

8. syysk. 2010

muffinssi

Inkivääritofua ja sieniä


yleisarvosana 3

vaikeustaso 2

aineisten erikoisuus, taso 2

tiskin määrä, taso 2

Ruokavalio:

vegaaninen

Käytetty aika:

30 min + 15 min + –


Hiljaiselo kokkausrintamalla jatkuu edelleen. Vaikka välillä ehkä jaksankin ihan oikeasti laittaa ruokaa, kokeilen harvoin mitään uutta, ja jos vaikka kokeilenkin, en välttämättä jaksa enää raportoida sitä tänne.

Tänään hieman ryhdistäydyin, ja kokkasin pitkästä aikaa ihan kunnollisen reseptin mukaan.

Inkivääritofua ja sieniä


Mirka Muukkonen ja Anna Särkisilta: Vegaanin kasviskeittokirja


2-3 annosta



Tarvitaan:

  • 250 g maustamatonta tofua

  • 100 g tuoreita siitakesieniä (alkujaan "2 dl kuivattuja tai tuoreita sieniä", suosituksia suppilovahverot, siitakesienet tai kiinalaiset kuivatut sienet)

  • 1 sipuli

  • 1 keltainen paprika (tämä oli aika iso)

  • pala tuoretta inkivääriä (palan kokoa ei tarkemmin määritelty, käytin melko paksu n. 3-senttisen palan)

  • 1 valkosipulin kynsi

  • soijakastiketta

  • öljyä paistamiseen (käytin rypsiöljyä)



Aloitetaan "kuivaamalla" tofu, eli laitetaan tofupala painumaan. En tiedä, miten tämä ihan oikeaoppisesti pitäisi tehdä, mutta itse olen vakiintunut käyttämään seuraavaa metodia:

  1. Laitan tofupalan kahden leikkuulaudan väliin, ja lisäksi palan alle ja päälle muutaman palasen talouspaperia.

  2. Päällimmäisen leikkuulaudan päälle laitan muutaman painavan tietosanakirjan.


Tänään tuli huomattua, että kannattaisi vain luottaa tofun päälle pinottuun painoon, eikä alkaa voimansa tunnossa painamaan tofua käsin leikkuulautojen välissä. Tofu nimittäin musertuu melko helposti.

Kun tofu on painumassa, käsitellään muut raaka-aineet. Paloitellaan sienet hieman pienemmiksi, leikataan paprika ohuiksi suikaleiksi sekä kuoritaan sipuli, halkaistaan se ja leikataan ohuiksi siivuiksi. Kuoritaan inkivääri ja leikataan se ohuiksi suikaleiksi (onnistui helpoimmin siten, että ensin inkiväärin leikkasi ohuiksi siivuiksi ja sitten nämä siivut suikaleiksi). Kuoritaan valkosipulinkynsi ja hienonnetaan se.

Jossain vaiheessa (itse käsittelin sienet ja paprikan ja tein sitten tämän) muiden raaka-aineiden käsittelyä kuutioidaan tofu ja pirskotetaan sen päälle hieman soijakastiketta.

Kuumennetaan öljy pannussa (suosittelen wokkipannua) ja aloitetaan ruskistamalla tofukuutiot. Pidin levyn koko ajan mahdollisimman kuumana, jotta ruskistaminen onnistui, mutta sitten saa olla myös tarkkana, ettei polta ruokaa pohjaan.

Seuraavaksi lisätään inkivääri ja valkosipuli ja paistetaan hetki. Sitten pistetään pannuun sipuli, ja paistetaan, kunnes se on hieman pehmennyt. Tämän jälkeen on vuorossa sienten lisääminen, ja jälleen hetki lisää paistamista. Viimeisenä lisätään paprikasuikaleet ja hieman soijakastiketta. Kypsennetään vielä muutama tovi, koko ajan sekoittaen. Paprika saa jäädä hieman rapeaksi.

Keitin lisukkeeksi riisiä, mutta myös nuudelit olisivat varmasti sopineet hyvin. Lisukkeen valmistaminen kannattaa ajastaa siten, että se olisi valmista kutakuinkin samaan aikaan kuin wokki, jotta wokki ei lössähdä.

inkivääritofua ja sieniä

Odotin tämän olevan ihan mukiinmenevää perussettiä, joten yllätyin positiivisesti siitä, kuinka maukasta ruokaa näin vähällä maustamisella saa aikaiseksi. Tätähän voisi syödä toistekin. Tosin soijakastikkeen kanssa täytyy olla varovainen, sitä nimittäin lorahtaa helposti turhan paljon, jolloin lopputulos on hitusen turhan suolainen.

Edelliset 10